positiivi
substantiivi
-
Kielitieteen termi; sanan perusmuoto tai sanaluokka, joka kuvaa olemista, tilaa tai toimintaa
Juosta on infinitiivin positiivi.
Taivutus
yks. nom. positiivi, yks. gen. positiivin, yks. part. positiivia, yks. ill. positiiviin, mon. gen. positiivien, mon. part. positiiveja, mon. ill. positiiveihin.
positiivi
substantiivi
-
kielitiede perusaste, adjektiivin komparaation perusmuoto eli vertailuasteiden perusaste
-
(valokuvaus) positiivikuva, varsinainen valokuva, jonka kuvapisteiden valoisuusarvot sellaisinaan vastaavat kuvan kohteiden valoisuusarvoja
-
musiikki pienet urut
Esimerkkejä positiivi sanan käytöstä:
Komparatiivin "parempi" positiivi on "hyvä" ja superlatiivi "paras".
Nauvon positiivi on Suomen vanhin urkusoitin.
Etymologia
Latinasta 'positivus', alkuperäinen tai perustila.
Katso myös: negatiivi, positiivikuva, diakuva, vertailuaste
Liittyvät sanat: posetiivi
Esimerkit
Hänellä on positiivi asenne elämään.
Positiivi tuntemus valtaa mielen.
Tämä testi antaa vain positiivi tuloksia.
Hän tiivisti ilon positiiviin hetkeen.
Positiivi energia tarttuu helposti muihin.
Käännökset
| englanti |
positive, positive degree |
| saksa | Grundstufe, Positiv, (''dated:'' Positivus), Positivfilm (m) |
| unkari | alapfok |
| latina | gradus positivus, positivus (m), gradus absolutus |
| romania | pozitiv grad, pozitiv film |
| venäjä | положи́тельная сте́пень (f), позити́в (m) |
| ruotsi | positiv |
| ranska | positif (m) |
Läheisiä sanoja
poseeraus, posetiivari, posetiivi, positiivi, positiivikuva, positiivinen