kiven

kiven

substantiivi

  1. nokare, palanen

Katso myös: kivityö, uuspeili, paleoliittinen, betoni, kivi

Liittyvät sanat: kivenhakkaaja, kivenheitto, kivenhioja, kivenjalostus, kivenjärkäle, kivenkolo.

Sanonnat

"Hullu heittää kiven kaivoon, eikä tuhat viisasta saa sitä ylös."

"Jaakko heittää kylmän kiven kaivoon."

"Joka synnitön on, se viskatkoon ensimmäisen kiven."

"Kun vaeltava meriantura on löytänyt sopivan kiven, se kiinnittyy siihen ja syö omat aivonsa koska ei enää tarvitse niitä."

"Luja tahto vie miehen läpi harmaan kiven."

Riimisanakirja

kiven rimmaa näiden kanssa:

haiven, partahaiven, hiven

Lisää riimejä

Ehdota määritelmää