tomu
tomu
substantiivi
erittäin hienojakoinen pöly, erityisesti erittäin hienojakoinen ja kuiva maa-aines tai tuhka
Esimerkkejä tomu sanan käytöstä:
Kaikki on 'tomusta' tullut, ja kaikki palajaa 'tomuun'.
Alkuperä
sukulaissanat viro tolm, karjala tomu. Englanniksi dust
Mainittu sivuilla
pölly
aivastuttaa
pöly
sokeri
laskeutua
Synonyymisanakirja: tomu
tomu
pöly, roska, roju, rauniot, sora, pirstaleet, jäte, roina, romu, jätteet.
Esimerkit: tomu
Eihän tällainen kasa, missä oli tuo mies, isä Kiljunen, äiti Kiljunen, Mökö, Luru ja Plättä sekä vielä Pupu, voinut pysyä pystyssä, vaan koko rykelmä kaatui, ja silloin tietysti maantien tomu jälleen tarttui heihin.
Riimisanakirja: tomu
tomu rimmaa näiden kanssa:
proomu, lastiproomu, romu, rautaromu, peltiromu, avaruusromu, juomu, kuomu, suomu...
Käännökset: tomu
tomu englanniksi
dust
dust (gloss)
ashes or remains (gloss)
puhekieltä In Biblical speech, earth or soil.
(inflection of)
dust
ranska
terre (f), boue (f)
saksa
Erde, Schmutz (m), Dreck (m)
unkari
föld
italia
terra (f)
puola
ziemia (f)
romania
pământ
venäjä
грязь (f), земля́ (f), по́чва (f)