monikko

kielitiede sanan lukua ilmentävä muoto, joka viittaa moneen (samanlaiseen) nominiin, tai verbin tapauksessa siihen, että tekijöitä on monta lyh-link1|fi|mon.
matematiikka järjestetty lukujono, jossa on äärellinen määrä alkioita

”Kissa” on yksikkö, ”kissat” on 'monikko'.

Liittyvät sanat: yksikkö, singulaari, kaksikko, duaali, kolmikko, triaali, paukaali, luku

Mainittu sivuilla

monikko rimmaa näiden kanssa:

plural

Katso monikko englanniksi

ranska
n-uplet (m), pluriel (m)

saksa
Tupel, Plural (m), Pluralform (f)

puola
krotka (f), liczba mnoga (f)

venäjä
корте́ж (m) = kortɛ́ž, за́пись (f) qualifier record, ряд (m) qualifier row, строка́ (f) qualifier row, мно́жественное число́

ruotsi
tupel, tipel, plural, pluralis

kreikka
πληθυντικός (m)

italia
plurale (m)

romania
plural