koura

koura

substantiivi

  1. pivo, kämmen ja sormet yhtenä kokonaisuutena jonkin vastaanottamiseen tai poimimiseen yhdellä kädellä, käden kämmenpuoli

  2. kookas, vahvaotteinen käsi

  3. jonkin laitteen osa, jolla tartutaan esineisiin ja siirretään niitä

  4. kuva kuvaa jonkin armoilla olemista; jostakin kärsimistä

Esimerkkejä koura sanan käytöstä:

Kivet kääntyvät kangella tai paljain kourin, kun on voimaa ja riuskat otteet.

Koura tarttuu puuhun, terä katkaisee sen, tiltti kallistuu ja koura avautuu kun puu siirretään pinoon.

joutua sensuurin 'kouriin'

olla taudin 'kourissa'

Eikä päästä parkumalla Tuonen 'kourista' kovista. (Matti Hukkanen: Holhoomisesta|Köyhäin Holhoomisesta)

Alkuperä
suomalais-ugrilainen kantakieli kopra. Englanniksi fist

Liittyvät sanat: näppi

Mainittu sivuilla

pivo
känsäkoura
jäntevä
lapa

Synonyymisanakirja: koura

koura

  1. kahmarikauha, kahmari, kauha, tarrain.

Katso synonyymisanakirja

Riimisanakirja: koura

koura rimmaa näiden kanssa:

  1. rautakoura, mämmikoura, kuolleenkoura, ankkurinkoura, känsäkoura...

Katso riimisanakirja

Käännökset: koura

koura englanniksi

grapple, grab, mitt

Katso koura englanniksi

ranska
pelle (f), poing (m)

saksa
Flunke (f), Faust (f)

puola
łapa (kotwicy) (f), pięść (f)

venäjä
ла́па якорь я́коря (f), кула́к (m)

kreikka
γροθιά (f)

unkari
ököl

italia
pugno (m)

latina
pugnus (m)

romania
pumn

ruotsi
knytnäve

Kommentit

Läheisiä sanoja

kouluvuosi
kouluväki
kouluväkivalta
koura
kouraantuntuva
kouraantuntuvasti