keel
keel
englanti
emäpuu
köli
eläintiede|anatomia|k=en kölievä
Liittyvät sanat: üldkeel, riigikeel, kirjakeel, ametikeel, oskuskeel, argkeel, kõnekeel
Synonyymisanakirja: keel
keel
palkki, parru, poikkipalkki, kupuköli, laitaköli, myrskyköli, palleköli, köli, harju, carina.
Riimisanakirja: keel
keel rimmaa näiden kanssa:
askel, harha-askel, taka-askel, laukka-askel, puoliaskel, tanssiaskel, vauhtiaskel, ristiaskel, sävelaskel, puolisävelaskel...
Käännökset: keel
keel suomeksi
hoippua, emäpuu, carina, köli
keel englanniksi
puhekieltä A large beam along the underside of a ship’s hull from bow to stern.
puhekieltä Sometimes, a rigid, flat piece of material anchored to the lowest part of the hull of a ship to give it greater control and stability.
puhekieltä In a dirigible, a construction similar in form and use to a ship's keel; in an aeroplane, a fin or fixed surface employed to increase stability and to hold the machine to its course.
puhekieltä A type of flat-bottomed boat.
A material similar to chalk or crayon used to mark pavement.
puhekieltä The periphery of a whorl extended to form a more or less flattened plate; a prominent spiral ridge.
puhekieltä The two lowest petals of the corolla of a papilionaceous flower, united and enclosing the stamens and pistil; a carina.
A brewer's cooling vat.
puhekieltä to collapse, to fall
He keeled over after having a stroke.
To traverse with a keel; to navigate.
To turn up the keel; to show the bottom.
(eye dialect)
puhekieltä throat
puhekieltä gules, the blazoning term for the color red
language
tongue
string of musical instrument