kansankieli

kansankieli

substantiivi

  1. kielen puhuttu, arkinen muoto, erotuksena normitetusta yleiskielestä tai kirjakielestä; arkikieli, puhekieli

Synonyymisanakirja: kansankieli

kansankieli

  1. puhekieli, arkikieli.

Katso synonyymisanakirja

Esimerkit: kansankieli

Mutta väärin oli sanoa, ettei se muka olisi ajatellut tämän kansakunnan muodostamista valtioksi, jossa kansankieli olisi astunut ruotsinkielen tilalle ja tunkenut sen tieltään.

Riimisanakirja: kansankieli

kansankieli rimmaa näiden kanssa:

  1. vaa'ankieli, maailmankieli, koirankieli, palkeenkieli, käärmeenkieli, lapsenkieli, lastenkieli, äidinkieli, ruumiinkieli...

Katso riimisanakirja

Käännökset: kansankieli

kansankieli englanniksi

vernacular

Katso kansankieli englanniksi

ranska
vernaculaire (m), langue vulgaire (f)

saksa
Umgangssprache (f), Volkssprache (f)

kreikka
δημώδης (f)

italia
vernacolare (m)

latina
vernaculus, vernacularis

puola
język wernakularny (m), język potoczny (m)

venäjä
просторе́чие

ruotsi
vardagsspråk, folkspråk

Kommentit

Liittyvät vastaukset

Mitä tarkoittaa kansankieli?

Läheisiä sanoja

kansankapitalismi
kansankapitalistinen
kansankerros
kansankieli
kansankiihottaja
kansankiihotus