kallo
kallo
+luokka|fi|luu eläimen pään luinen kuori, joka suojaa muun muassa aivoja. Ihmisestä puhuttaessa usein muodossa pääkallo.
kuvaannollisesti|arkikieltä pää
Esimerkkejä kallo sanan käytöstä:
yhteys|arkikieltä Koira sai kuulan kalloonsa. – Koira tapettiin ampumalla.
Jätin koulun kesken, kun ei mennyt ollenkaan teoria kalloon.
Alkuperä
skallo, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kolju, pohjoissaame gallu, ruotsi skalle. Englanniksi skull
Mainittu sivuilla
kranio-
pääkoppa
pääluu
kallollinen
Warkanyn oireyhtymä
Synonyymisanakirja: kallo
kallo
pääkallo.
Slangisanakirja: kallo
pää / ymmärrys : Eiks sun kalloos mahu, et se on / et me ollaan bänks?
kallonkutistaja: psykiatri / terapeutti / yms : Ja mähän en kyl millekää kallonkutistajalle lähe!
Riimisanakirja: kallo
kallo rimmaa näiden kanssa:
pääkallo...
Käännökset: kallo
kallo englanniksi
caput, dome, skull, cranium
to be difficult
strength, nerve
hardness
strong, sturdy
hard, solid, heavy, tough
rigidly
to be strong
puhekieltä to harden
puhekieltä A skull or cranium.
ranska
crâne (m)
Kommentit
Läheisiä sanoja
kallistus
kallistuskulma
kallistuvakorinen
kallo
kallokuva
kallollinen