auma
auma
substantiivi
lyhteistä koottu yl. pyöreä ylöspäin levenevä, huippuun supistuva maanpäällinen rakennelma, jossa puimatonta viljaa säilytettiin etenkin itä-Suomessa
maakuoppaan perustettu yl. oljilla ja mullalla peitetty juurikasvien ja perunan säilytyspaikka, myös sipulikasvien hyötämiseen käytetty paikka
arkkitehtuuri katon harjaan liittyvä kalteva kolmiomainen päätyharja
Liittyvät sanat: pieles
Synonyymisanakirja: auma
auma
keko.
Riimisanakirja: auma
auma rimmaa näiden kanssa:
harhauma, turhauma, hajauma, jakauma, normaalijakauma, sukupuolijakauma, ikäjakauma, takauma, sekauma...
Käännökset: auma
auma englanniksi
stook
kreikka
θημωνιά (f)
ranska
meule (f)
venäjä
стог (m)