¨vaa

Kuuntele
  1. lyhyt, heikosti ja epämääräisesti ääntyvä vokaali; konsonanttien väliin kehittynyt vokaali. Kielitieteellisemmin sanottuna: painottomassa asemassa esiintyvä keskivokaali. Esimerkiksi englannin sanan "banana" 1. ja 3. vokaali ja saksan sanan "haben" e-kirjaimella merkitty vokaali. Nopeassa puheessa švaa ääntyy hyvin lyhyesti tai jää kokonaan ääntymättä. Suomenkielisen mielestä švaan usein kuuluu ö-äänteen tapaisena, ja siksi se usein yksinkertaisissa ääntämisohjeissa merkitään ö:llä. Foneettisessa kirjoituksessa švaan merkkinä on yleensä ylösalaisen e-kirjaimen muotoinen merkki (ə). Toisaalta usein "švaa" tarkoittaa "välivokaalia", joka on muodostunut kahden konsonantin väliin ääntämystä helpottamaan eikä ole välttämättä kovin epämääräinen eikä lyhytkään, esim. suomen itämurteiden sanassa "kolome" (< "kolme"). Kirjoitusasusta ks. Suhuässä ja sen merkitseminen. Kirjoitusasu etenkin aiemmin saksan mukaisesti "schwa".

Riimisanakirja

¨vaa rimmaa näiden kanssa:

  1. suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-

Lisää riimejä

Ehdota määritelmää tai kommentoi