vaaja
vaaja
substantiivi
-
maahan pystytety kiinnityspaalu
-
suuitsemiseen käytetty kiila
Esimerkkejä vaaja sanan käytöstä:
Hilan riu’ut työnnettiin tolppien, jotka muodostuivat kahdesta vierekkäisestä vitsaksilla yhteensidotusta 'vaajasta', väliin ja pujotettiin tolppien vitsasten välisiin reikiin.
Katiska sidottiin joen liejuiseen pohjaan 'vaajaksi' työnnettyyn riukuun.
Kirveen terä suuittiin kuivasta koivusta vuollulla 'vaajalla'.
Uusissa työkaluissa varren suuitsemiseen käytetään teräksisiä 'vaajoja'.
Sanan alkuperä
vaga, baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat liettua vagis. Englanniksi wedge, stick, pole
Liittyvät sanat: vaajoittaa
Käännökset
| englanti |
puhekieltä wedge |
Riimisanakirja
vaaja rimmaa näiden kanssa:
avaaja, kaavaaja, päänavaaja, laivaaja, raivaaja, heräteraivaaja, maanraivaaja, miinanraivaaja, tienraivaaja, korvenraivaaja
Läheisiä sanoja
vaahtoutua, vaaita, vaaitus, vaaituskoje, vaaka, vaaka-akseli
Vastaukset Vastaukset.fi:ssä