tuun

tuun

1. (puhekieltä, taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä 'tulla'

Käännökset

Sitaatit

• "Peiliin katsomisen paikka Vaihdetaan klubitakkeja ja tuu sä tonne coutsaamaan, luo se buumi sinne kiekkoon ja mä tuun sinne jakamaan niit viisauksii sinne Ylen lämpimään officeen sinne Tampereelle. Täs on takki, tuu ihmees ja mä tuun jakaa noita viisauksii"

Riimisanakirja

tuun rimmaa näiden kanssa:

haltuun, ruttuun

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

tuumaustauko, tuumia, tuumiskella, tuumori, tuupata, tuuperruksiin

Vastaukset Vastaukset.fi:ssä

Mä tuun kohta ?

Ehdota määritelmää