vaapukka

Vadelma (Rubus idaeus) eli vaarain, vaapukka tai vattu on hyönteispölytteinen, monivuotinen vatukoihin kuuluva puolipensas. Sillä on kaksivuotiset, piikikkäät, toisena vuonna kukkivat versot.^[2] On olemassa myös viljelty syysvadelmalajike, joka tuottaa satoa ensimmäisen vuoden versoihin.

Ulkonäkö ja koko

Vadelmapensas voi kasvaa kaksi metriä korkeaksi. Normaalisti se on 50–150 senttimetriä korkea. Vadelman varsi on yleensä piikikäs. Sen vihreät lehdet ovat sahalaitaisia. Vadelman kukka kasvaa noin yhden senttimetrin kokoiseksi ja on normaalisti vihertävänvalkoinen. Itse marja on väriltään kypsänä tummanpunainen.

Levinneisyys ja elinympäristö

Tyypillisiä vadelman kasvupaikkoja luonnossa ovat hakkuuaukeat ja ojan vierustat. Vadelmaa kasvaa myös kallioilla ja typpipitoisilla alueilla. Se ei kuitenkaan kestä puiden kanssa kilpailua, vaan katoaa metsän varttuessa. Vadelma on yleinen koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, missä se on harvinainen.

Käyttö ravintona

Vadelmissa eli vadelmapensaan marjoissa on kohtalaisen paljon hedelmähappoja, sokereita on runsaasti varsinkin aurinkoisina kesinä. Kivennäis- ja hivenaineista vadelmassa on runsaasti etenkin magnesiumia ja mangaania. Vadelmat ovat hyviä tuoreeltaan käytettynä sekä mehuina ja hilloina. Niistä valmistetaan myös siirappia, viinejä, liköörejä ja viinietikkaa. Makeisissa ja kosmeettisissakin tuotteissa käytetään vadelmia. Vadelman lehdistä voi tehdä teetä ja niitä voi kerätä jo nuppuisina keväällä salaattien sekaan ja ruokien koristeeksi. Myös nuoria kuivattuja kevätversoja voi hyödyntää. Teenä lehtiä käytetään joko tuoreena, kuivattuna tai hiostettuna. Hiostus sopii erittäin hyvin vadelmalle ja tuo esille uusia aromeja. Lehdissä on C-vitamiinia 400 mg/100 g; venäläisissä tutkimuksissa jopa kaksinkertaisesti tämä määrä. Lehtiä voi kerätä ensimmäisen vuoden versoista koko kesän, mutta toisen vuoden versoista viimeistään kukinnan aikana.

Puutarhavadelma

Vadelmasta on jalostettu viljelyyn sopivia muotoja, jotka tuottavat esimerkiksi suurempia marjoja ja suurempaa satoa. Tavallisimpia lajikkeita ovat Muskoka ja Ottawa.^[3]

Vadelman tuholaisia

• Vattukoi (Lampronia rubiella)
• Vattukuoriainen (Byturus tomentosus)
• Vattukärpänen (Pegomya rubivora)
• Vattukärsäkäs (Anthonomus rubi)
• Vatunvarsisääski (Thomasiniana theobaldi)

Ravintoainesisältö

100 grammaa tuoreita vadelman marjoja sisältää ravintoaineita keskimäärin^[4]:

• Valkuaisaineet 0,9 g
• A-vitamiini (RE) 2,2 µg
• B1-vitamiini 0,03 mg
• B2-vitamiini 0,05 mg
• B3-vitamiini eli niasiiniekvivalentti 0,8 mg
• B5-vitamiini eli pantoteenihappo 0,24 mg
• B6-vitamiini 0,09 mg
• C-vitamiini 24 mg
• E-vitamiini (a-TE) 1,10 mg
• H-vitamiini eli biotiini 1,9 µg
• Fosfori 37 mg
• Kalium 210 mg
• Kalsium 33 mg
• Koboltti 3 µg
• Kromi 2 mg
• Kupari 120 mg
• Magnesium 25 mg
• Mangaani 1,1 mg
• Molybdeeni <10 mg
• Pii 2 mg
• Rauta 1,1 mg
• Rikki 18 mg
• Sinkki 0,43 mg

Lähteet

Aiheesta muualla

• Takapihan yrttikasvit: vadelma
• Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus: Vadelman tuholaisia
• Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Vadelma, vattu (Rubus idaeus)
• Luontoportti: Vadelma (Rubus idaeus)
• Kasviatlas: Vadelman levinneisyys Suomessa
• Yrttitarha: Vadelma (Rubus idaeus)
• Nettikasvio: Vadelma (Rubus idaeus)
• Valokki - nettikasvio: Vadelma, vattu (Rubus idaeus)
• Fineli: Vadelma (Rubus idaeus)
• Luonnonvarakeskus (Luke): Metsiemme marjat ja sienet
• United States Department of Agriculture (USDA): Rubus idaeus (englanniksi)
• Flora of China: Rubus idaeus (englanniksi)