ukkoetana
| Ukkoetana | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Limax cinereoniger Wolf, 1803 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Ukkoetana Commonsissa |
Ukkoetana (Limax cinereoniger) on harjaetanoihin kuuluva Euroopan suurin maaetana. Se on nimestään huolimatta suurempi kuin lähisukulaisensa jättietana (Limax maximus) [1] Ukkoetanan voi joskus sekoittaa myös jopa 14 cm pitkäksi kasvavaan espanjansiruetanaan (Arion vulgaris).
Sisällysluettelo
Koko ja ulkonäkö
Ukkoetana on hyvin kookas ja voi kasvaa jopa 20 cm pituuteen. Ruumiin väri vaihtelee harmaan tai ruskean eri sävyissä, mutta myös täysin mustia tai hyvin vaaleita yksilöitä tunnetaan. Tavanomaisessa värityksessä selän keskellä on vaalea ja kyljillä mustat pitkittäisjuovat. Kilpi on aina yksivärinen, takaosastaan teräväkärkinen ja sen pinnassa on sormenjälkeä muistuttava uurrekuvio. Hengitysaukko on kilven takaosassa eläimen oikealla kyljellä. Selässä on peräpään kärjestä selän puoleenväliin ulottuva harjanne. Tärkeänä tuntomerkkinä täysikasvuisen yksilön antura on keskeltä jyrkästi vaalea ja reunoilta tumma, mutta nuorilla yksilöillä yksivärinen. Lima on sitkeää ja kirkasta.[2][3]
Levinneisyys
Ukkoetanoita tavataan Suomessa noin Tornio-Suomussalmi-linjalle saakka. Sitä tavataan myös melkein kaikkialla muualla Euroopassa, paitsi Islannissa ja Espanjan eteläosissa.[1][2]
Elinympäristö
Ukkoetanat elävät enimmäkseen luonnonmetsissä, ja laji suosii erityisesti mustikkatyypin sekametsiä. Se ei ole kulttuuriympäristöissä viihtyvä laji, kuten vaikkapa jättietana, eikä siihen siksi törmää kovin herkästi. Laji on myös liikkeellä lähinnä öisin. Etenkin sateisina ja sumuisina aikoina etanat saattavat kuitenkin liikkua myös epätavallisissa paikoissa. Ukkoetanoita löytää varmimmin sammalikosta sekä maahan kaatuneiden puunrunkojen tai irtonaisen kaarnan alta. Joskus ne voivat myös kiipeillä puissa. Ravinnokseen ukkoetana käyttää lahoavaa kasvimateriaalia, pinnoilla kasvavia leviä, sieniä sekä tilaisuuden tullen myös eläinten raatoja.[2][3][4]
Ukkoetana kuuluu niihin etanalajeihin, jotka kykenevät tarvittaessa hedelmöittämään itse itsensä. Normaalisti parittelu tapahtuu alkukesällä usein puussa. Kukin yksilö tuottaa kesän aikana 400–800 munaa, jotka se laskee 40–250 munan ryhminä muutaman viikon välein heinä-lokakuussa. Munat asetetaan sammalten alle, ei maaperään. Poikaset alkavat kuoriutua muutaman viikon kuluttua munimisesta ja saavat tyypillisen värityksensä muutaman kuukauden ikäisinä, viimeistään vuoden vanhoina. Etana saavuttaa sukukypsyyden 1,5–2 vuoden iässä ja voi elää kolmivuotiaaksi.[4]
Ravinto
Ukkoetanat syövät lähinnä lahonneita lehtiä ja sieniä, joten ne eivät juurikaan aiheuta tuhoa ihmisten viljelyksille, kuten eräät muut etanalajit.
Lähteet
- ↑ a b Nordsieck R: The Black Keel Back Slug Weichtiere.at. Viitattu 31.10.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c A. Koivunen, P. Malinen, H. Ormio, J. Terhivuo & I. Valovirta: Suomen kotilot ja etanat. Opas nilviäisten maailmaan. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale Oy, 2014. ISBN 978-952-67544-6-8. s. 247–249
- ↑ a b IdTools (englanniksi)
- ↑ a b SUB Göttingen: AnimalBase (englanniksi)
Aiheesta muualla
Tämä artikkeli on Wikipediasta, johtavasta käyttäjien tuottamasta tietosanakirjasta. Sen sisältöä ei välttämättä ole tarkistettu ammattitoimittajilla (katso täysi vastuuvapauslauseke)
Wikipedia - Lahjoita Wikimedialle
Etsi toista sanaa