ruokasalaatti
Lehtisalaatti | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
Lactuca sativa L. |
||||||||||||||||||||
Katso myös | ||||||||||||||||||||
Lehtisalaatti Wikispeciesissä Lehtisalaatti Commonsissa |
Lehtisalaatti (Lactuca sativa) on asterikasveihin kuuluva yksi- tai kaksivuotinen kasvi, jota kasvatetaan lehtivihannekseksi. Siitä on jalostettu useita erimuotoisia lajikkeita, mm. keräsalaatti, bataviasalaatti ja jääsalaatti. Lehtisalaatti on perinteinen salaatin raaka-aine. Nykyisin lehtisalaattia kasvatetaan pienissä ruukuissa ja myydään ruukkuineen.
Nuorella kasvilla on lyhyt varsi ja ohuet, laajat lehdet. Lehtisalaattia on helppo kasvattaa, vaikkakin se vaatii suhteellisen matalan lämpötilan, jottei se kukkisi nopeasti. Se korjataan yleensä ennen kukkimista, mutta jos kasvin annetaan kasvaa, se tuottaa liki metrin korkuisen pönäkän kukkavarren. Sitä voivat vaivata niin ravintoainepuutokset kuin hyönteis- ja nisäkästuholaiset tai sieni- ja bakteeritaudit. Lehtisalaatti risteytyy helposti oman lajin yksilöiden kanssa ja joidenkin muiden lactuca-sukuun kuuluvien lajien kanssa. Vaikka tämä ominaisuus saattaa olla ongelma kotipuutarhureille, jotka yrittävät kerätä talteen siemeniä, biologit ovat käyttäneet sitä laajentaakseen viljeltyjen lehtisalaattilajikkeiden geenipoolia. Maailmanlaajuinen lehtisalaatin ja sikurin tuotanto kalenterivuodelta 2010 oli 23 620 000 tonnia, josta yli puolet tuotettiin Kiinassa.
Lehtisalaattia käytetään usein salaateissa, vaikka voidaan sitä yhtä hyvin käyttää muissakin ruuissa, esim. leivän kanssa, keitoissa ja wrapeissa; sitä voi myös grillata.[1] Lajiketta nimeltään parsasalaatti eli Woju (莴苣) kasvatetaan niiden varsien vuoksi, joita voi syödä joko raakana tai keitettynä. Lehtisalaatti on hyvä A-vitamiinin ja kaliumin lähde, sekä vähäisemmässä määrin muiden vitamiinien ja ravintoaineiden. Lehtisalaatissa on runsaasti vettä, sillä siinä on sitä enemmän (95 %) kuin lehmänmaidossa (87 %).[2] Saastuneesta lehtisalaatista voi helposti saada elimistöönsä loistartunnan tai haitallisia viruksia ja bakteereja, esimerkiksi E. colin tai Salmonellan. Sen lisäksi, että lehtisalaatti tuo väriä lautaselle, sitä on pidetty lääkkeellisesti ja uskonnollisesti merkittävänä kasvina vuosisatojen ajan. Jo antiikin aikana sillä uskottiin olevan terveydellisiä vaikutuksia[3]. Tummissa ja kitkerissä lajikkeissa on antioksidantteja.
Sisällysluettelo
Taksonomia ja etymologia
Lactuca sativa kuuluu sukuun lactuca (salaatit) ja heimoon astaraceae (asterikasvit).[4] Carl Linnaeus kuvasi lajin ensin vuonna 1753 kirjansa Species Plantarumin toisessa osassa.[5] L. sativan synonyymejä ovat Lactuca scariola var. sativa, L. scariola var. integrata ja L. scariola var. integrifolia.[6] L. scariolan synonyymi on L.serriola eli piikkisalaatti.[7] Lehtisalaatti on läheistä sukua useille Lounais-Aasian lactuca -suvun lajeille.[8]
Antiikin roomalaiset käyttivät lehtisalaatista nimeä lactuca (lac on latinaa ja tarkoittaa maitoa), joka viittaa kasvin valkoiseen maitiaisnesteeseen, jota vapautuu varren katketessa.
Lajikuvaus
Lehtisalaatin luontainen levinneisyysalue ulottuu Välimereltä Siperiaan, vaikkakin sitä on viety miltei maailman kaikille alueille. Kasvit kasvavat tavallisesti 15-30 cm pituisiksi.[9] Lehdet ovat värikkäitä sekä pääosin vihreän ja punaisen värisävyissä. Jotkin lajikkeet ovat kirjavalehtisiä. On myös olemassa lajikkeita, joilla on keltaiset, kullanväriset tai tavinsiniset lehdet.[10]
Riippuen lajikkeesta ja vuodenajasta, lehtisalaatti yleensä elää 65-130 päivää istutuksesta sadonkorjuuseen. Koska lehtisalaatista, jonka annetaan kukkia, tulee kitkeränmakuinen ja siten myyntiin kelpaamaton, kulutukseen kasvatettavien lehtisalaattien harvoin annetaan kasvaa täyteen ikäänsä. Lehtisalaatti kukkii nopeammin, kun on kuumaa, kun taas pakkaslämpötilat voivat aiheuttaa kasvun hidastumista ja joskus vahinkoa ulommille lehdille. Kun kasvit ohittavat vaiheen, kun ne ovat vielä syömiskelpoisia, ne kasvattavat itselleen 0,9 metriin yltävän kukkavarren, johon tulee pienet keltaiset kukat.
Lehtisalaattilajikkeet risteytyvät helposti toistensa kanssa, ja siementen talteenottotarkoituksessa on välttämätöntä muodostaa 1,5 – 6,1 metrin levyiset etäisyydet eri lajikkeiden välille ei-toivottujen risteytymisten ehkäisemiseksi. Lehtisalaatti pystyy risteytymään myös piikkisalaatin kanssa, ja tuloksena syntyneillä hybrideillä on usein sitkeät ja karvaanmakuiset lehdet.
Viljelyskasviksi ottaminen sekä kasvatus ja jalostus vuosisatojen ajan ovat saaneet aikaan useita muutoksia: myöhäisemmän kukinnan, isommat siemenet, kookkaammat lehdet ja kerät, paremman maun ja pintarakenteen, vähäisemmän maitiaisnestemäärän sekä lehtien erilaiset muodot ja värit. Työ näiden ominaisuuksien parissa jatkuu yhä nykyisinkin.
Jalostettuja lajikkeita
- L. sativa var. crispa
- L. sativa var. capitata
- jääsalaatti, rapean keräsalaatin ja lehtisalaatin risteytys[14]
- parsasalaatti L. sativa var. asparagina eli L. sativa var. angustana[15]
- sidesalaatti eli kos-salaatti eli roomansalaatti, L. sativa var. longifolia eli L. romana
Ruokakäyttö
Vuoden 50 kuvauksen mukaan Antiikin roomalaiset kypsensivät ja tarjoilivat lehtisalaatin lehdet usein ruokaöljystä ja viinietikasta tehdyn salaatinkastikkeen kera; pienemmät lehdet syötiin kuitenkin sellaisenaan. Perinne tarjoilla lehtisalaattia ennen ateriaa alkoi vuosina 81-96 Domitianuksen valtakaudella. Rooman valtakunnanjälkeinen Eurooppa jatkoi perinnettä hauduttaa lehtisalaattia, lähinnä kookkaita romaine-tyypin salaatteja, sekä tapaa kaataa kuumaa öljy-viinietikkaa lehdille. Nykyisin lehtisalaatista suurin osa kasvatetaan sen lehtien vuoksi, vaikkakin erästä lajiketta kasvatetaan sen varren ja erästä öjyn valmistukseen käytettävien siementen vuoksi. Eniten lehtisalaattia käytetään salaateissa joko yksinään tai muiden lehtikasvien, vihannesten, liharuokien tai juustojen kanssa. Roomansalaattia käytetään usein Caesarsalaatissa sardelleista ja munista tehdyn salaatinkastikkeen kera. Lehtisalaatin lehtiä voi myös löytää keitoista, kerrosvoileivistä ja wrapeista. Varsia syödään sekä raakana että kypsennettynä. Lehtisalaatin kulutus Kiinassa kehittyi eri tavoin kuin lännessä, raakojen lehtien syömiseen liittyvän välttelyn ja niiden terveysriskien vuoksi.[16] "Salaatit" valmistettiin Kiinassa kypsennetyistä kasviksista ja ne tarjoiltiin kuumana tai kylmänä
Tuotanto
Sija | Maa | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 |
---|---|---|---|---|---|
1 | Kiina | 13,004,977 | 13,430,000 | 14,000,00 | 13,500,00 |
2 | Yhdysvallat | 4,105,580 | 4,070,815 | 3,875,543 | 3,586,106 |
3 | Intia | 1,005,850 | 1,059,851 | 1,075,000 | 1,080,000 |
4 | Espanja | 809,390 | 868,436 | 877,000 | 904,300 |
5 | Italia | 843,344 | 819,194 | 755,697 | 796,406 |
6 | Iran | 424,228 | 550,799 | 570,000 | 569,038 |
7 | Japani | 537,900 | 542,400 | 566,100 | 565,401 |
8 | Turkki | 419,298 | 424,252 | 419,066 | 436,785 |
9 | Meksiko | 340,976 | 370,066 | 335,337 | 381,127 |
10 | Saksa | 308,341 | 340,487 | 420,595 | 347,835 |
— | Kokonaismäärä | 23,072,074 | 23,217,623 | 25,545,999 | 24,896,116 |
Lähde: FAO[17] |
Lehtisalaatti on Lactuca-suvun ainoa laji jota kasvatetaan kaupallisesti.[18] Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) laskelmien mukaan lehtisalaatin ja sikurin maailmanlaajuinen tuotanto (kummankin sato on laskettu yhteen FAO:n raportointisyistä) kalenterivuodelta 2010 oli 23 622 366 tonnia. Tämä tuli pääasiassa Kiinasta (53 %), Yhdysvalloista (17 %) ja Intiasta (4 %).[19] Vaikka Kiina on suurin tuottaja maailmassa, suurin osa maan sadosta kulutetaan kotimaassa. Espanja on lehtisalaatin suurin viejämaa maailmassa, Yhdysvallat tulee toisena.[20]
Länsi-Eurooppa ja Pohjois-Amerikka olivat alun perin tärkeimpiä lehtisalaatin laajamittaisen tuotannon markkina-alueita. Aasiasta, Etelä-Amerikasta, Australiasta ja Afrikasta tuli 1900-luvun loppuun mennessä merkittävämpiä markkina-alueita. Eri alueet olivat suosineet eri lajikkeita; keräsalaattia viljeltiin pääasiassa Pohjois-Euroopassa ja Iso-Britanniassa, romainea eli roomansalaattia Välimeren alueella ja parsasalaattia Kiinassa ja Egyptissä. Parempana pidetyt lehtisalaattityypit alkoivat vaihtua 1900-luvun loppuun mennessä, ja jäävuorisalaatista tuli vallitseva tyyppi Pohjois-Euroopassa ja Iso-Britanniassa sekä suositumpi Länsi-Euroopassa.
Lehtisalaatin tuotantotavat kaikkine prosesseineen kasvatuksesta myyntiin ovat muuttuneet paljon laajamittaisemmiksi 1900-luvulla. Suurin osa lehtisalaatin maataloustuotannosta tehdään käyttäen suuria määriä kemikaaleja, kuten lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä, mutta lisääntyvä luomutuotanto on vallannut alaa markkinoista – tämä suuntaus alkoi pienviljelijöiden parista, mutta sekin on siirtynyt teollisempaan mittakaavaan.
Ravintosisältö
Lehtisalaatti on lajikkeesta riippuen erinomainen K ja A-vitamiinin lähde. A-vitamiinin esiasteen beetakaroteenin pitoisuus on korkeampi tummemmissa lehtisalaateissa, kuten romainessa.[21] Jäävuorisalaattilajiketta lukuunottamatta lehtisalaatti on myös hyvä folaatin ja raudan lähde.
Lähteet
- ↑ Hugh Fearnley-Whittingstall: Grilled lettuce with goats' cheese BBC. Viitattu 17 May 2013.
- ↑ Kimmo Lahti, Pasi Tolonen, Juha Valste, Seija Airamo, Mervi Holopainen, Ilkka Koivisto, Teuvo Suominen ja Pertti Viitanen: Elämä. Helsinki: WSOY, 2005. 951-0-28024-0.
- ↑ http://www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/Oletussivu.aspx?id=1047663
- ↑ Lactuca sativa L Integrated Taxonomic Information System. Viitattu 27. Maaliskuuta 2010.
- ↑ The Linnaean Plant Name Typification Project Natural History Museum. Viitattu 26.1.2016.
- ↑ Lactuca sativa United States Department of Agriculture. Viitattu 28.1.2016.
- ↑ Lactuca serriola L United States Department of Agriculture. Viitattu 13.2.2016.
- ↑ Zohary, Daniel; Hopf, Maria; Weiss, Ehud (2012). Domestication of Plants in the Old World: The Origin and Spread of Domesticated Plants in Southwest Asia, Europe, and the Mediterranean Basin. Oxford University Press. ISBN 0-19-954906-0.
- ↑ Lactuca sativa Missouri Botanical Garden. Viitattu 27. Maaliskuuta 2012.
- ↑ Ryder, J. and Waycott, Williams (1993). "New Directions in Salad Crops: New Forms, New Tools, and Old Philosophy", in Janick, J and Simon J.E: New Crops. Wiley, 528–532.
- ↑ a b c d e Raholan ruokasanastot
- ↑ Tammenlehtisalaatti
- ↑ Bataviasalaatti
- ↑ Salaatit
- ↑ Angustana
- ↑ Simoons, Frederick J.. Food in China: A Cultural and Historical Inquiry. CRC Press, 147–148. ISBN 0-8493-8804-X.
- ↑ Production of Lettuce & Chicory by countries UN Food & Agriculture Organization. Viitattu 14 June 2015.
- ↑ Koike, Steven T; Gladders, Peter; Paulus, Albert O. (2006). Vegetable Diseases: A Color Handbook. Gulf Professional Publishing, 296. ISBN 0-12-373675-7.
- ↑ FAO Statistics Database Food and Agriculture Organization of the United Nations. Viitattu 24 March 2012.
- ↑ Boriss, Hayley and Brunke, Henrich: Commodity Profile: Lettuce (PDF) October 2005. University of California. Viitattu 1. Heinäkuuta 2012.
- ↑ Lettuce University of Illinois Extension. Viitattu 10.2.2016.
Aiheesta muualla
- ITIS: Lactuca sativa (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Lactuca sativa (englanniksi)
- Flora of China: Lactuca sativa (englanniksi)
Juurekset: lanttu | mustajuuri | nauris | palsternakka | porkkana | piparjuuri | punajuuri | retiisi | selleri Kaalit: keräkaali | kiinankaali | kukkakaali | kyssäkaali | lehtikaali | punakaali | parsakaali | ruusukaali | kurttu- eli savoijinkaali |
Tämä artikkeli on Wikipediasta, johtavasta käyttäjien tuottamasta tietosanakirjasta. Sen sisältöä ei välttämättä ole tarkistettu ammattitoimittajilla (katso täysi vastuuvapauslauseke)
Wikipedia - Lahjoita Wikimedialle
Etsi toista sanaa