nro

Numerot (latinan sanasta numerus ’lukumäärä, joukko’) ovat merkistön merkkejä, joita voidaan käyttää joko lukujen tai numerosarjojen ilmaisemiseen. Jos numeroita käytetään yhdessä muiden merkkien, kuten kirjaimien, kanssa, on tuloksena merkkijono.

Länsimaissa käytetään yleisesti arabialaisia numeroita kymmenkantaisessa lukujärjestelmässä. Tässä järjestelmässä on seuraavat numerot (pienimmästä suurimpaan):

0, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9

Numeroiden sijainti luvussa määrittää niiden suuruuden.

Myös muita numeroita on ollut käytössä, esimerkiksi roomalaisessa numerojärjestelmässä.

Sanaa numero käytetään kymmentä suuremmistakin luvuista silloin, kun ne eivät niinkään ilmaise lukumäärää, vaan ovat jollekin asialle käytettyjä tunnuksia. Esimerkkejä tällaisesta numero-sanan käytöstä ovat muun muassa lottonumerot, osoitenumerot ja julkisen liikenteen linjojen numerot.

Historia

Nuolenpäitä, kirjaimia ja pisteitä

Noin 3000 eaa. babylonialaiset kehittivät yhden ensimmäisistä lukujen kirjoitustavoista ja esittivät kirjallisesti useita laskutoimituksia. He tekivät laskelmansa pienelle savitaululle pienellä tikulla, joka jätti nuolenpäätä muistuttavan jäljen. Tapaa kutsutaan nuolenpääkirjoitukseksi.

Noin 2 500 vuotta babylonialaisten jälkeen eli noin 500 eaa. kreikkalaiset käyttivät lukujen merkitsemiseen aakkostensa kirjaimia sen sijaan, että olisivat luoneet erityiset merkit luvuille.

Ajanlaskumme alussa Intian hindulaiset käyttivät lukumerkkejä, joista meidän nykyään käyttämämme numerot ovat kehittyneet.^lähde?

Mayat olivat ainoa yksityiskohtaisen kirjoitustavan kehittänyt Amerikan alkuperäiskansa. Heidän lukujärjestelmänsä kantaluku oli 20.