kuwait

Kuwaitin valtio (arab. دولة الكويت‎) eli Kuwait (arab. الكويت‎) on emiirikunta Lähi-idässä. Se sijaitsee Persianlahden pohjukassa rajanaapureinaan pohjoisessa Irak ja etelässä Saudi-Arabia. Kuwaitin maasto on kumpuilevaa hiekkaerämaata. Maasta löytyi 1930-luvulla öljyä, ja toisen maailmansodan jälkeen kehittynyt öljynjalostusteollisuus sai maan vaurastumaan. Kuwait itsenäistyi 1961, ja sen jälkeen se on saanut 90 prosenttia vientituloistaan öljystä. Vuonna 1990 Irak hyökkäsi Kuwaitiin, mutta joutui vetäytymään maasta länsivaltojen liityttyä sotaan Kuwaitin puolelle. Maan infrastruktuuri kärsi sodassa pahasti.

Kuwait oli ensimmäinen Persianlahden arabimaa, joka järjesti parlamenttivaalit, ja se myönsi naisille äänioikeuden 2005. Vuodesta 2010 alkaen maassa on ollut ajoittain väkivaltaisuuksia ääri-islamistien ja sotilasjoukkojen välillä.

Historia

Failakan saarella tehdyt arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että Kuwait oli kauppapaikka jo sumerilaisten aikana. Myös muinaiset kreikkalaiset tunsivat sen, ja Aleksanteri Suuren kenraali Nearkhos perusti Failakaan siirtokunnan 300-luvulla eaa.^[3]. Kaupankäynti jatkui kaksituhatta vuotta, mutta päättyi ajanlaskun alussa.^[4]

Kuwaitin moderni historia alkaa 1700-luvulta Kuwaitin kaupungin perustamisesta. 1800-luvulla ottomaanien uhka ajoi Kuwaitin hakemaan turvaa brittien kanssa tehdystä sopimuksesta. Mubarak Suuri allekirjoitti sopimuksen vuonna 1899.^[4]

Tuohon aikaan Kuwaitin tulonlähteet olivat laivanrakennus ja helmensukellus.^[4] Öljyä löytyi 1930-luvulla, mutta maailmansota keskeytti öljyntuotannon kehittämisen. Sodan jälkeen Kuwait sai tuotantonsa vauhtiin nopeimmin, ja vuonna 1953 se oli Persianlahden suurin öljyntuottaja.^[5]

Vuonna 1961 Kuwaitista tuli itsenäinen, kun aika Britannian protektoraattina päättyi. Šeikistä tuli emiiri.^[6] Vuonna 1970 voimaan tulleella sopimuksella Kuwait ja Saudi-Arabia jakoivat keskenään maiden väliin vuonna 1922 muodostetun neutraalin vyöhykkeen.^[7]

Elokuussa 1990 Irak hyökkäsi Kuwaitiin. Yhdysvaltojen johtama liittouma aloitti ensin ilmahyökkäykset, myöhemmin maasodan ja valtasi Kuwaitin helmikuussa 1991.^[4] Vetäytyvät Irakin joukot sytyttivät öljylähteitä palamaan. Vuonna 1994 Irak vihdoin hyväksyi YK:n määrittelemän rajalinjan Venäjän välittämissä neuvotteluissa. Vuonna 2003 kymmenet tuhannet Yhdysvaltojen johtamien joukkojen sotilaat hyökkäsivät Kuwaitista käsin Irakiin syrjäyttääkseen Saddam Husseinin.^[6]

Vuoden 2003 parlamenttivaaleissa islamistit ja hallitusta tukevat ehdokkaat menestyivät, liberaalit kokivat tappioita. Silti vuonna 2005 naiset saivat äänioikeuden ja kesäkuussa nimitettiin ensimmäinen naisministeri. Šeikki Nasser al-Mohammad al-Sabah toimi pääministerinä vuodesta 2006, jonka aikana toimi 7 hallitusta, ja emiiri hajotti parlamentin ennenaikaisesti kolme kertaa.^[8] Vuonna 2007 hallitus erosi, ja uudessa hallituksessa naisministerejä oli kaksi. Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa ääri-islamistit menestyivät, eikä yhtään naista valittu parlamenttiin. Maaliskuussa 2009 emiiri hajotti parlamentin, koska se syytti hänen veljenpoikaansa korruptiosta. Uuteen parlamenttiin valittiin vihdoin maan ensimmäiset naiskansanedustajat.^[6]

Maaliskuussa 2011 sadat nuoret osallistuivat mielenosoituksiin, joiden innoittajina oli liikehdintä muissa islamilaisissa maissa, kuten Tunisiassa ja Egyptissä.^[6]

Politiikka

Kuwaitia hallitsee al-Sabah-sukuun kuuluva emiiri. Kuwait on parlamentaarinen vaalimonarkia Suvun jäsenet valitsevat istuvan emiirin seuraajan aina keskuudestaan. Emiirillä on pääasiallinen valta, mutta 50 jäsenen kansalliskokous voi tehdä lainsäädännöllisiä aloitteita ja vaikuttaa hallituksen ministereihin. Kansalliskokouksen vaaleissa äänioikeutettuja ovat kaikki miehet ja naiset, jotka ovat olleet Kuwaitin kansalaisia yli 20 vuotta. Kuwaitissa ei ole poliittisia puolueita.^[4]

Naiset saivat äänioikeuden 16. toukokuuta 2005 kansalliskokouksen hyväksyttyä uuden lain, joka sallii naisten asettua ehdolle ja äänestää vaaleissa.^[1]

Kuvernoraatit

Pääartikkeli: Kuwaitin kuvernoraatit

Kuwait jakautuu kuuteen kuvernoraattiin (muhafazat). Lisäksi asumattomat Bubiyanin Warbahin saaret muodostavat oman, 900 neliökilometrin alueensa.^[9]

• al-Ahmadi
• al-Farwaniyya
• al-Kuwait
• al-Jahra
• Hawalli
• Mubarak al-Kabir

Maantiede

Kuwait on kuivaa, tasaista tai hiukan kumpuilevaa hiekkaerämaata, jonka korkein kohta on noin 300 metriä.^[1] Valtiolle kuuluu yhdeksän saarta, joista vain Failaka on asuttu. Suurin saarista on Bubiyan, 863 km².^[10] Rannikon pohjoisosassa on savisia matalikkoja, kun taas etelässä on hienot hiekkarannat.^[11]

Vuonna 1991 öljykenttien palossa syntynyt noki ja ympäristöön levinnyt öljy pilasivat ympäristöä laajasti. Vauriot näkyvät edelleen sekä hiekkaerämaassa ja merenpohjassa sekä koralliriutoilla.^[12]

Ilmasto on tyypillinen aavikon ilmasto, johon vaikuttaa meren läheisyys. Vuodenaikoja on neljä. Kesä on pitkä ja kuuma, lämpötila voi nousta 46 asteeseen. Talvi on lyhyt ja viileä, ja silloin voi toisinaan tulla jokunen sadekuuro. Pohjoistuuli on kuuma ja kuiva, etelätuuli lämmin ja kostea. Vuoden keskimääräinen sademäärä on 80 mm, mutta se vaihtelee vuodesta toiseen 20:stä jopa 350 millimetriin.^[13]

Aavikon kasvillisuus muodostuu ruoholäikistä ja pienistä pensaista. Maassa elää yli 400 kasvilajia, ja silloin harvoin kun sateet kastelevat erämaan, ruoho viheriöi ja lukemattomat kasvit puhkeavat kukkaan. Ne kuitenkin lakastuvat pian.^[14] Aavikolla elää liskoja ja jyrsijöitä. Sudet, gasellit ja jänikset on metsästetty lähes sukupuuttoon. Pesiviä lintuja on noin 20, useimmat niistä kuuluvat kiurujen heimoon. Keväällä ja syksyllä maassa pysähtyy kuitenkin satoja lintulajeja muuttomatkallaan.^[15]

Talous

Kuwaitin talous on hyvin riippuvainen öljystä, joka muodostaa noin puolet bruttokansantuotteesta, 95 % viennistä ja 95 % valtion tuloista. Kuwaitin öljyvarannoksi on arvioitu 105 miljardia barrelia, noin yhdeksän prosenttia koko maailman tunnetuista varannoista. Muita merkittäviä luonnonvaroja ovat maakaasu ja kala.^[4]

Aikoinaan al-Jahran vihannespuutarhat olivat maan ylpeydenaihe, mutta koska kasteleminen on niin kallista, elintarvikkeiden tuonti on halvempaa kuin maanviljely. Strategisista syistä valtio haluaa kuitenkin, että edes jotain kasvatetaan myös Kuwaitissa. Viljelmät keskittyvät Wafran, Sulabyan ja Abdalin seudulle.^[16]

Liikenne

Kuwaitissa on seitsemän lentopaikkaa, joista yhdellä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Maantietä on noin 5 700 km. Satamia ovat Al-Shu'aybah, Al-Shuwaykh, Al-Zawr (Mina' Sa'ud), Mina' 'Abd Allah ja Mina' al Ahmadi.^[1]

Väestöjakauma

Enemmistö, noin 70% Kuwaitin lähes neljästä miljoonasta asukkaista on maahan muuttaneita siirtotyöläisiä ja siirtolaisia. Vuonna 2014 syntyperäisiä tai kansalaisuuden saaneita kuwaitilaisia oli 2,7 miljoonaa. Etnisistä ryhmistä kuwaitilaisiksi laskettiin 31% asukkaista. Muita arabeja oli 28%, aasialaisia 38%, afrikkalaisia 2% ja muita yksi prosentti.^[1]

Syntyperäisistä kuwaitilaisista n. 75 % on uskonnoltaan sunnimuslimeja ja 25 % šiiamuslimeja. Koko väestöstä sunnimuslimeja on 45 %, šiioja 40 % ja muita (mm. kristittyjä ja hinduja) 15 %.^[4]

Vuonna 2008 94% aikuisista kuwaitilaisista oli lukutaitoisia.^[1]

Kulttuuri

Siirtyminen paimentolaisesta elämäntyylistä paikoillaan asumiseen, ja totuttautuminen öljyn tuomaan vaurauteen on vielä kuwaitilaisille uutta.^[17]

Kuwaitilaiset syövät tyypillisesti kolme ateriaa päivässä. Aamiaisella on lihaa, kuten paistettua maksaa tai munuaisia sekä maitotuotetta kuten jogurttia. Lounaalla ja päivällisellä voi olla useita liharuokalajeja. Aavikolla vihannesten ja viljan saatavuus oli heikko, joten paimentolaiset tottuivat lihapitoiseen ruokavalioon. Elintason nousun myötä ylipainosta on tullut yleistä. Juhlaruokana on tyypillisesti kokonaisena paahdettu lammas, joka tarjotaan sahramiriisin kera. Islamin lain mukaan alkoholi on kiellettyä.^[17]

Useimmat avioliitot ovat järjestettyjä. Nainen tarvitsee iästään riippumatta isänsä luvan avioliittoon. Mies voi ottaa yhdestä neljään vaimoa. Naiset työskentelevät kodin ulkopuolella enemmän kuin monissa arabimaissa, mutta silti työssäkäyvien naisten osuus on pieni. He toimivat tyypillisesti opettajina, toimistotöissä tai hoitoalalla.^[17]

Lehdistönvapaus on Kuwaitissa Persianlahden maista parhaalla tolalla, arvioi Toimittajat ilman rajoja -järjestö. Silti emiirin tai korkeiden kuninkaallisten asioista kirjoitetaan pidättyvästi. Jumalanpilkka tai profeetan halventaminen on laitonta. Valtion televisio- ja radiokanavat toimivat yksityisten rinnalla. Internetin käyttö on rajoitettua, poliittisesti tai moraalisesti arveluttavaa materiaalia ei näytetä.^[18]

Urheilu

Kuwait on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1968. Fehaid Al-Deehani sai ammunnasta pronssimitalin vuosina 2000 ja 2012, ja hän on toistaiseksi Kuwaitin ainoa olympiamitalisti.^[19]

Kuwaitin jalkapallomaajoukkue pelasi MM-kilpailujen lopputurnauksessa 1982. Se karsiutui ensimmäisellä kierroksella. Maaliskuussa 2011 se oli FIFA:n rankingissa sijalla 102.^[20]

Kuwaitissa, samoin kuin muissa arabivaltioissa, järjestetään kamelien juoksukilpailuja marraskuusta toukokuuhun, kun ei ole liian kuuma. Kuwaitissa on rekisteröity noin tuhat kilpakamelia.^[21] Aiemmin ratsastajina käytettiin mahdollisimman pieniä lapsia, mutta 2000-luvulla on kokeiltu robottien käyttämistä.^[22]

Muuta

Vuonna 2015 tapahtuneen moskeijaan kohdistuneen pommi iskun vuoksi Kuwait kerää kaikilta maahan saapuvilta henkilöiltä DNA näytteen.^{[23] [24]}

Lähteet

• O'Shea, Maria: Kuwait. Marshall Cavendish, 1999. ISBN 9780761408710.

Viitteet

Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Kuwait Wikivoyagessa (englanniksi)
• Official site of Kuwait
• Ministry of information
• BBC News Country Profile - Kuwait
• US State Department - Kuwait includes Background Notes, Country Study and major reports