keksi
Liittyvät sanat: keksijä, keksijänero, keksijänoikeus, keksimiskyky.
Keksi (< ruots. kex < engl. cakes[1]) on pieni, kuiva ja kevyt leivonnainen, joka pikkuleivästä poiketen yleensä valmistetaan tehdasmaisesti.[2] Yleensä keksejä nautitaan välipalaksi, jälkiruoaksi tai kahvin tai teen kanssa. Keksit voivat olla myös täytekeksejä, joiden sisällä on täytettä, kuten marmeladia tai suklaata. Makeiden keksien ohella suosittuja ovat suolaiset keksit, kuten cream crackers -tyyppiset voileipäkeksit tai TUC- ja Ritz-tyyppiset suolakeksit.
Varhaisimmat keksin tai pikkuleivän tyyppiset leivonnaiset tehtiin Persiassa, nykyisen Iranin alueella 600-luvulla[3].
Kansainvälisiä keksinvalmistajia ja niiden tuotemerkkejä ovat muun muassa amerikkalainen Nabisco (Oreo, Ritz) ja englantilainen United Biscuits (McVitie's ym.) sekä alun perin ranskalainen LU (Le Petit Êcolier, Bastogne, Champagne, Petit Beurre, Pim's, Paille d'Or ja TUC). Suomalaisista keksinvalmistajista suurin on Fazer, joka vuonna 2012 osti Kraft Foodsilta takaisin omistukseensa LU Suomi Oy:n eli Vantaan keksitehtaan, jossa valmistetaan muun muassa Jyväshyvä-, Domino-, Jaffa- ja Fanipala-keksejä.[4] Kantolan keksejä markkinoi norjalaiseen Orkla-konserniin kuuluva Chips Ab. Muita kotimaisia keksinvalmistajia ovat muun muassa Malviala Groupiin kuuluvat Tasangon Herkkutuote ja Töysäläinen Oy sekä Leivon Leipomo Oy ja Vanajan keksi Oy.[5]
Lähteet
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY, 2004.
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ History of Cookies What's Cooking America. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
- ↑ STT: Fazer alkaa jälleen valmistaa keksejä Suomessa 8.8.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.9.2012.
- ↑ Hyrylä, Leena: Leipomoteollisuus, toimialaraportti, s. 18. Työ- ja elinkeinoministeriö, Maa- ja metsätalousministeriö, Työ- ja elinkeinokeskus, Tekes, Finpro, Matkailun edistämiskeskus ja Lapin liitto, 2011. ISBN 978-952-227-582-0. Raportin verkkoversio (pdf) (viitattu 30.9.2012).
Aiheesta muualla
Tämä artikkeli on Wikipediasta, johtavasta käyttäjien tuottamasta tietosanakirjasta. Sen sisältöä ei välttämättä ole tarkistettu ammattitoimittajilla (katso täysi vastuuvapauslauseke)
Wikipedia - Lahjoita Wikimedialle
Etsi toista sanaa