jumala

Jumala, jumaluus tai jumalolento on käsite, joka tarkoittaa tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ynnä muuta.^[1]

Jumalakäsitykset

Teismi eli jumalausko on käsitys, jonka mukaan on olemassa persoonallinen, vaikuttava Jumala tai jumalia. Polyteismi eli monijumalaisuus on käsitys, jonka mukaan jumalia on useita. Monoteismiin eli yksijumalaisuuden mukaan on vain yksi Jumala. Deismi on käsitys, jonka mukaan Jumala ei kaikkeuden luotuaan ole puuttunut sen kehitykseen tai käsitys jonka mukaan Jumala on kaiken alkusyy. Panteismi eli kaikkijumalaisuus samastaa Jumalan kaikkeuden kanssa.^[2]

Sanaa ateismi eli jumalattomuus käytetään viittaamaan näkemyksiin, joiden mukaan Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa tai käsityksiin, joista puuttuu käsitys jonkin jumalan olemassaolosta tai yksinkertaisesti siihen, ettei katso Jumalan olemassaolon puolesta olevan vakuuttavaa evidenssiä. Ateismi jaetaan toisinaan negatiiviseksi ja positiiviseksi ateismiksi, joista ensimmäinen katsoo, ettei ole olemassa mitään vakuuttavaa evidenssiä Jumalan olemassaolon puolesta, missä jälkimmäisen mukaan on olemassa evidenssiä Jumalan olemassaolon olettamusta vastaan. Agnostisismiksi kutsutaan näkemyksiä, joiden kannattajat ovat tavalla tai toisella tiedollisesti epävarmoja sen suhteen, onko Jumala olemassa vai;^[3] agnostikko voi olla sitä mieltä, että evidenssi puoleen tai toiseen yksinkertaisesti puuttuu, tai katsoa, että kysymys on kauttaaltaan mahdoton ratkaista. Negatiivista ateismia voidaan pitää agnostisena kantana. Agnostismi ei kuitenkaan tarkoita välttämättä uskonnollisen uskon puutetta, sillä agnostikko voi valita uskonnon harjoittamisen huolimatta tiedollisesta epävarmuudesta.

Jumalat eri uskonnoissa

Uskonnot voidaan jaotella sen mukaan, kuinka montaa jumalaa tai jumalatarta ne palvovat. Monoteistiset uskonnot käsittävät tavanomaisesti vain yhden jumalan olemassaolon, kun taas polyteistiset uskonnot uskovat useampaan jumalaan.^[4]

Søren Kierkegaard katsoi, että uskossa järki täytyi hylätä, jotta voitaisiin uskoa ”järkeä suurempaan”.^[5]

Vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisten mielestä Jumala on rakastava (62 %), turvallinen (59 %), anteeksiantava (59 %), vihaava (3 %), pelottava (5 %) ja rankaiseva (5 %).^[6]

Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2011 teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisista 27 % uskoi kristinuskon Jumalaan. 23 % suomalaisista uskoi Jumalaan jotenkin muuten kuin kirkko opettaa. 17 % oli uskostaan epävarmoja ja 7 % epäili Jumalan olemassaoloa. 21 % ei uskonut Jumalan olemassaoloon.^[7] Usko jumalaan vähenee mitä nuoremmista sukupolvista on kyse. 15–29-vuotiaiden sukupolvesta kristinuskon jumalaan uskoi enää 15 prosenttia ja 34 prosenttia ei usko jumalaan ollenkaan.^[8]

Sanan alkuperä

Suomen kielen sana jumala on ilmeisesti omaperäinen suomalais-ugrilainen sana.^[9]

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

• Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat: Kuinka uskonto selitetään. (Et l’homme créa les dieux, 2001.) Suomentanut Tiina Arppe. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.
• Hallam, Elizabeth (päätoim.): Mytologian jumalat: Yli 130 jumalaa ja jumalatarta kautta maailman. (Gods and goddesses: A treasury of deities and tales from world mythology, 1996.) Teksti: Tessa Clark, Elizabeth Hallam ja Cecilia Walters. Suomentanut Kimmo Kankaanpää. Hämeenlinna: Karisto, 1997. ISBN 951-23-3647-2.
• Pyysiäinen, Ilkka: Jumalan selitys: ’Jumala’ kognitiivisena kategoriana. Helsingissä: Otava, 1997. ISBN 951-1-14940-7.

Aiheesta muualla

• Davidson, Matthew: God and Other Necessary Beings The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Morley, Brian: Western Concepts of God The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
• Wainwright, William: Concepts of God The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)