haltijavelkakirja

Velkakirja on asiakirja, jossa velallinen tunnustaa saaneensa velkojalta lainaksi velkakirjassa mainitun rahamäärän ja sitoutuu maksamaan sen velkojalle takaisin velkakirjassa tai erillisessä lyhennyssitoumuksessa tarkemmin sovituin ehdoin.^[1]

Velkakirja voi olla joko tavallinen tai juokseva velkakirja. Tavallisella velkakirjalla velallinen sitoutuu maksamaan velan siinä nimeltä mainitulle henkilölle. Juoksevalla velkakirjalla velka on sitouduttu maksamaan joko velkakirjan haltijalle, jota ei ole mainittu nimeltä, taikka nimetylle henkilölle tai hänen määräämälleen.

Joukkovelkakirja on velkakirja, jollaisia jokin liikeyritys tai julkisyhteisö on laskenut liikkeeseen saman­aikaisesti suuret määrät tarjoten yleisölle mahdollisuuden sijoittaa rahojaan niihin ja saada korkotuloja. Joukko­velka­kirjojen erikoislajeja ovat obligaatiot ja debentuurit.

Suomen velkakirjalainsäädäntö

Velkakirjaoikeuden keskeinen säädös Suomessa on velkakirjalaki. Velkakirjasta on lisäksi säännöksiä useissa erityislaeissa. Näitä varsinaisen tarkoituksensa ohella myös velkakirjaa säänteleviä erityislakeja ovat yksityisoikeuden alalta muun muassa kauppakaari, lahjanlupauslaki, kuluttajansuojalaki, laki luottolaitostoiminnasta, indeksirajoituslaki, laki asiakirjain kuolettamisesta, maksutalletuslaki ja oikeustoimilaki. Julkisoikeudellisessa lainsäädännössä velkakirjaa koskevia säännöksiä on esimerkiksi vero-oikeuden, ulosotto-oikeuden ja rikosoikeuden alueella.^[2]

Suomen velkakirjalaissa velkakirjalla tarkoitetaan velallisen kirjallisessa muodossa antamaa rahamääräistä velkasitoumusta.

Tavallinen velkakirja

Tavallinen velkakirja on asetettu maksettavaksi siinä nimeltä mainitulle henkilölle. Tavallisen velkakirjan luovutus eli siirto ei tuota uudelle velkojalle velalliseen nähden parempaa oikeutta kuin luovuttajalla oli, paitsi milloin toisin on erikseen säädetty. Tavallisesta velkakirjasta säädetään Suomessa velkakirjalain 3. luvussa, pykälissä 26–31.

Esimerkki tavallisesta velkakirjasta

Juokseva velkakirja

Juokseva velkakirja voi olla joko määrännäis- tai haltijavelkakirja. Määrännäisvelkakirjalla velallinen sitoutuu maksamaan velan nimetylle velkojalle tai hänen määräämälleen, haltijavelkakirjalla taas nimeltä mainitsemattomalle velkakirjan haltijalle.

Juoksevista velkakirjoista on säädetty velkakirjalain 2. luvussa, pykälissä 11-25.

Jos juokseva velkakirja on luovutettu muulle kuin alkuperäiselle velkojalle ja sen saaja on vilpittömässä mielessä, velallisella ei ole oikeutta esittää sitä vastaan seuraavia väitteitä ja vapautua niiden perusteella velan maksusta:

• että velkakirja on saatu aikaan pakottamalla sen antaja kirjoittamaan se, käyttämättä kuitenkaan hengen tai terveyden vaaran käsittävää uhkausta,
• että velkakirja on pätemätön sen syntyyn vaikuttaneen petollisen viettelyn tai kiskomisen vuoksi tai koska se on syntynyt sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi "kunnian vastaista ja arvotonta" vedota siihen,
• että sovittu vastike on jäänyt saamatta tai velkakirjan antamisen aiheuttanut oikeussuhde on muutoin muuttunut,
• että velkasuhde on lakannut ennen luovutusta maksun, sopimuksen, kuittauksen, irtisanomisen, tuomion tai muun sellaisen syyn johdosta
• että velkakirja on valeasiakirja
• että velallinen ei ole laskenut velkakirjaa liikkeeseen vaan se on joutunut pois hänen hallustaan hänen tahtomattaan.^[3].^[4]

Uuden velkojan ei ole katsottava olleen vilpittömässä mielessä, jos hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää seikasta, johon väite perustuu.

Seuraavissa tapauksissa juokseva velkakirja on kuitenkin pätemätön, vaikka sen haltija olisi vilpittömässä mielessäkin:

• jos velkakirjaan tehty merkintä maksusta, irtisanomisesta tai muusta maksuvelvollisuuteen vaikuttavasta seikasta on poistettu, vaikka merkintä on tehty niin, ettei sen poistaminen ole helppoa,
• jos velkakirja on väärennetty,
• jos velkakirjan on velallisen puolesta antanut joku, jolla ei ole siihen laillista oikeutusta,
• jos velkakirja on saatu aikaan pakottavalla hengen tai terveyden vaaran käsittävällä uhkauksella,
• jos velkakirja on alaikäisen tai muutoin holhouksen alaisen taikka sieluntoiminnaltaan häiriintyneen henkilön antama,
• jos velkakirja on kuoletettu
• jos maksuvelvollisuus on täytetty tallettamalla velkamäärä asianomaisen viranomaisen huostaan
• jos velka on vanhentunut tai velallinen on menettänyt oikeutensa vuosihaasteen vuoksi
• jos velkasuhde on muuttunut pakkoakordin vuoksi..^[5][6]

Lähteet

Aiheesta muualla

• Velkakirjalaki (31.7.1947/622) FINLEX ® – Valtion säädöstietopankki. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 8.4.2011.
• Asiakirjamalli