flegmaattinen

Hippokrates oli yksi varhaisista humoraaliopin kannattajista.

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Humoraalioppi on antiikin Kreikassa 400-luvulla eaa. kehittynyt käsitys, joka hallitsi parannustaitoa ja lääketiedettä yli kahden vuosituhannen ajan, osittain aina 1800-luvulle saakka. Uskomuslääkinnässä on yhä humoraaliopille perustuvia hoitomenetelmiä.

Humoraalioppi pyrki selittämään sairaudet ensisijaisesti luonnollisista syistä johtuviksi. Se perustui elimistön neljän ajatellun perusnesteen eli veren, keltaisen sapen, mustan sapen ja liman määrien välillä vallitseviin suhteisiin. Jos perusnesteiden suhteet olivat oikeat, vallitsi eukrasia ja siitä seurannut terveys; jos taas suhteet olivat häiriintyneet, vallitsi dyskrasia ja siitä aiheutunut sairaus. Perusnesteet vastasivat Galenoksen neljää temperamenttia, jotka olivat sangviininen, koleerinen, melankolinen ja flegmaattinen.

Tärkeimpiä humoraaliopin mukaisia hoitomuotoja olivat niin vanhalla ajalla kuin keskiajalla suoneniskentä ja kuppaus. Keskiajalla suoneniskentä oli jopa hallitseva lääketieteen hoitokeino erilaisten yrttipohjaisten lääkkeiden ohella. Sekä suoneniskennän, kuppauksen että useimpien lääkkeiden tarkoituksena oli palauttaa elimistön perusnesteiden tasapaino. Joissain vakavissa sairauksissa suoneniskentää ja kuppausta käytettiin liikaa, jolloin uhri menehtyi verenhukkaan.

Katso myös

• Klassiset alkuaineet

Lähteet

• http://www.saunalahti.fi/arnoldus/humopato.html
• http://www.saunalahti.fi/arnoldus/antpsyki.htm