farmarihousut

Farmarihousut eli farkut ovat denim-kankaasta tehdyt, useimmiten siniseksi värjätyt housut.

Farmarihousujen kantamuoto, kestävästä kankaasta tehdyt housut kehitettiin alun perin 1500-luvun Genovan kaupunkivaltiossa työhousuiksi laivaston merimiehille. Ranskalaiset kopioivat idean ja kehittivät oman kankaan, jolle antoivat nimeksi denim. Kyseisestä kankaasta tehtyjä housuja ranskalaiset taas alkoivat kutsua kankaan väriin viittaavalla nimellä "Bleu de Gênes" - genovansininen. Englanninkielinen sana jeans muistuttaa äännettäessä sanaa Gênes. 1700-luvulla farkut päätyivät Amerikkaan, kun brittiläiset kauppiaat myivät niitä työhousuiksi kaivos-, tehdas- ja rautatietyöläisille.^[1]

Farkkuja kehitettiin edelleen Yhdysvalloissa 1872. Saksalaissyntyisen, San Franciscoon muuttaneen kauppiaan Levi Straussin asiakas, räätäli Jacob Davis Nevadan Renosta sai idean vahvistaa farmarihousuja repeämiselle alttiista kohdista kupariniiteillä. Kestävien housujen suosio oli suuri ja Davis tajusi tehneensä tärkeän keksinnön. Davisilla ei ollut varaa hakea patenttia keksinnölleen yksin, joten hän ehdotti yhteistyötä Levi Straussille, ja he hakivat patentin yhdessä. He saivat patentin vuonna 1873 ja tuotanto alkoi ripeästi. Ensimmäiset farmarihousut valmistettiin hamppukankaasta, joka korvaantui 1800-luvun loppupuolella puuvillalla.^[2][3]

1950-luvun alussa alkoivat amerikkalaiset farkut ilmestyä myös radikaalien suomalaisten nuorten pukeutumiseen, vaikka ulkomaista tuontia ei ollut. Farkkuja sai ostettua merimiehiltä satamista, tai niitä sai paketissa sukulaisilta Atlantin takaa. (Poutasuo 2006, 25-28.) Kotimaiset farkut tulivat kauppoihin 1950-luvun puolivälissä. Ensimmäisenä farmarihousujen valmistuksen aloitti helsinkiläinen työvaatteita valmistanut Vaaksa Oy. Vuonna 1954 tehtaalle ilmestyi sattumalta kanadalainen merimies, joka vaihtoi päällänsä olleet resuiset ja likaiset työhousut tehtaan siisteihin ja uusiin vaatteisiin. Merimiehen housut päätyivät mallimestari Laila Anttilan käsiin, joka teki niistä kaavat. Suuren suosion saaneet "länkisääriset" housut saivat nimekseen Väiski ja naisten mallia kutsuttiin nimellä Can-Can. Vielä tuolloin naisten housuissa vetoketju oli sivusaumassa, koska ei pidetty sopivana sijoittaa sitä eteen. (Lappalainen & Almay 1996, 49.)

Nykyään farmarihousut ovat hyvin suosittuja ympäri maailmaa. Farkkukangasta käytetään myös laukuissa, takeissa ja jopa minihameissa. Tiukkoja farkkuja sanotaan "pillifarkuiksi" ja löysiä farkkuja kutsutaan myös "lökäreiksi". Tunnettuja perinteisiä farmarihousujen valmistajia ovat Levi Straussin mukaan nimetty Levi's, Lee ja Wrangler.

Lyhyt historia

• 1873 − Kangastavarakauppias Levi Strauss ja räätäli Jacob Davis patentoivat niiteillä vahvistetut työhousut.
• 1890 − Levi Strauss & Co:n patentti farmarihousuista meni umpeen. Yhdysvalloissa alkoi tiukka kilpailu eri valmistajien välillä.
• 1911 − Kilpailija Lee Mercantile Co alkaa valmistaa työtakkeja ja -housuja Yhdysvalloissa. Kokohaalarista tulee vetonaula.
• 1914 − Elokuvien cowboy-sankarit käyttävät Leviksen farkkuja, joita aletaan myydä myös postimyynnissä. Vyölenkit lisätään housuihin.
• 1930 − Tällä vuosikymmenellä farkkuja aletaan valmistaa naisillekin. Henkselinnapit ja ripustuslenkki poistuvat.
• 1945 − Sodan jälkeen farkut aloittavat Euroopan-valloituksen.
• 1947 − Kolmas klassikkomerkki Wrangles Western Wear tulee markkinoille. Viisitaskuisten housujen etutaskut syvenevät, takataskut neulotaan korkeammalle ja kellotasku lisätään.
• 1954 − Suomen ensimmäiset merkkifarkut tulevat markkinoille Vaaksa Oy:n tekemänä.
• 1957 − Kotimaiset James Dean -farkut ("Jamekset") tulevat markkinoille. Niistä tulee Suomen ykkösmerkki 1960–1970-luvuille.
• 1970 − Kotimaiset Beavers-farkut tulevat markkinoille. Niitä mainostavat suomalaiset muusikot, kuten Hurriganes.
• 1995 − Suomi liittyy EU:hun, farkkujen hinnat romahtavat.^[4]

Malleja

• Straight − suora perusmalli, ei levene eikä kapene, esimerkiksi Levis 501 (501 tulee alkuperäisestä varastosijainnista, ja nimi 501 on säilynyt tähän päivään asti.).
  • Slim − edellisen kapeampi muoto ^[5]
• Low cut − vyötärö on matala ja vetoketju lyhyt.
• High waist − edellisen vastakohta, jossa korkea vyötärö.
• Bootcut − alhaalta levenevä malli. Lahkeet levenevät hieman polvien alapuolella. ^[5]
  • Flare − vieläkin leveämmät, muodissa 1970-luvulla.
• Skinny − pillimallinen^selvennä, jossa lahkeet kapenevat alaspäin. Tiukka malli, usein stretch-kankaasta. ^[5]
• Boyfriend − porkkanamallinen kapeapunttinen malli. Nimen mukaan näyttävät poikaystävän kaapista otetuilta.

Kirjallisuutta

• Lappalainen, P. ja Almay, M. 1996. Kansakunnan vaatettajat. Porvoo. WSOY.

• Poutasuo, Tuula: Farkkukirja. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2006. ISBN 952-5591-69-7.

Katso myös

• Indigonsininen väriaine

Viitteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Farmarihousut Wikimedia Commonsissa

• Denim Survival Guide
• Beavers, Matti Majava ja farkkujen tulo Suomeen
• Farkkukirjan arvostelu
• Farkut YLEn Elävässä Arkistossa