faabeli

Faabeli (lat. fabula, ’tarina’) on vertauskuvallinen, yleensä moraalisen opetuksen sisältävä kertomus ihmisistä ja yhteiskunnasta. Se on usein puettu eläinsadun muotoon, jossa eläimille tai kasveille on annettu inhimillisiä piirteitä (personifikaatio). Faabeli kehittyi runomuotoiseksi ensimmäisinä ajanlaskun alun jälkeisinä vuosisatoina. ^[1]

Faabelimoraali

Faabeli on hyvin vanha kerrontamuoto joka on syntynyt ennen ajanlaskumme alkua. Faabelien maailmankuva poikkeaa selkeästi saduista, joihin ne usein sekoitetaan tai rinnastetaan. Faabelien maailmassa hallitsee valta ja voima eikä oikeudenmukaisuutta juurikaan esiinny. Faabeleista huokuukin kyyninen maailmankuva jossa ihanteellisuudella tai rohkeudella ei pitkälle pötkitä. ^[2]

Faabeli ja satumaailman erot

Käsite	Faabelimoraali	Satumoraali
Maailmankatsomus	Maailma on vaarallinen ja armoton	Maailma on suopea
Itsekkyys	Järkevää	Epäitsekkyyttä ihaillaan
Oikeus	Heikko ei voi toivoa oikeutta	Oikeus voittaa
Hyvyys	Hyvyys palkitaan harvoin	Hyvyys palkitaan
Kuolema	Kuolleet pysyvät kuolleina	Kuollut voi palata elämään
Rakkaus	Rakkaus tekee heikoksi ja hölmöksi	Rakkaus vahvistaa
Pahuus	Pahuus on arkipäiväistä ja avointa	Pahuus naamioituu ja piiloutuu

Tunnettuja faabeleita

• Jäniksen ja kilpikonnan kilpajuoksu
• Eläinten vallankumous
• Aisopoksen eläinsadut
• Ketturomaani (Roman de Renart)

Tunnettuja faabeleiden kirjoittajia

• Aisopos
• Jean de La Fontaine
• Hans Christian Andersen
• Ivan Andrejevitš Krylov

Lähteet

Toim Forselius Tilda Maria, Luoma-Keturi Seppo: Uhka silmälle - 7 esseetä kauhun katsomisesta ja videohysteriasta. Gettysburg: Like, 1989. ISBN 951-8929-03-3.

Viitteet

Aiheesta muualla

• Arto Kivimäki ja Sampo Vesterinen: Otollinen tilaisuus – Antiikin faabeleita. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2595-5.