f

F (f) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kuudes kirjain. F-kirjaimen nimi on suomen kielessä äf (aiemmin myös ef)^[1] ja äännearvo [f].

Ääntämykseltään latinalaista F-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa nykykreikan fii (Φ, φ), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan Ф (ф).

Historiaa

F-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta digamma (Ϝ). Sen taustalla on seemiläinen kirjain . Vaikka Ϝ kreikassa lienee merkinnyt w-äännettä, latinassa F-kirjaimella merkittiin f-äännettä.^[2]

F suomen kielessä

F-kirjaimella merkitään suomen kielessä soinniton frikatiivi [f]. Se eroaa v-äänteestä olennaisesti siinä, että v on soinnillinen, mutta lisäksi saattaa olla pienempiä eroja. Joissain sanoissa f voi ääntyä v:nä: asfaltti ~ asvaltti, fiksu ~ viksu^[3].

F-kirjain on kuulunut suomen kirjakieleen f-äänteen merkkinä jo sen alkuajoista 1500-luvulta lähtien. Tuolloin sitä käytettiin lainasanoissa, joista monet ilmeisesti olivat lounaissuomalaisessa kansankielessä tavallisia, esimerkiksi sanat faari ja fati. Yhdistelmällä ff:llä voitiin kuitenkin joissain sanoissa tarkoittaa h-äännettä kuten sanassa lyffty (lyhty)^[4] tai v-äännettä kuten sanassa röffuerin (ryövärin).^[5] Lainasanoissa käytettiin myös yhdistelmää ph kuvaamaan f-äännettä: prophetat (profeetat).^[5]

Suomen kielessä ei ole vanhastaan esiintynyt, lounaismurteita lukuun ottamatta, f-äännettä. Aikaisemmin se korvattiin suomeen tulleissa lainasanoissakin varhemmin yleensä p:llä (esimerkiksi pelto ← fält, perjantai ← fredag, samoin nimessä Jooseppi ← Joosef), myöhemmin yleensä sanan alussa v:llä (esimerkiksi vanki ← fånge) mutta sanan sisällä hv:llä (esimerkiksi kahvi ja sohva). Naapurikielten vaikutuksesta suomen läntisimmissä ja itäisimmissä murteissa on kuitenkin ollut jo vanhastaan f-äänne. Suomen yleiskielessä f-äänne yleistyi vasta 1900-luvulla kieleen tulleiden uusien lainasanojen myötä.^[6]

Forssalaiset ovat tunnettuja siitä, että he lausuvat f:n v:ksi. Ainoa poikkeus on sanassa pesuvati, joka on käänteinen.^lähde?

F muissa kielissä

Useimmissa eurooppalaisissa kielissä f-kirjaimen äännearvo on [f].^[2]

Muita esitystapoja

• Morseaakkosissa F merkitään: ..-.
• Radioaakkosissa F on suomalaisen standardin mukaan Faarao ja NATO-standardin mukaan Foxtrot
• Pistekirjoituksessa (Braille) F merkitään:

• Tietokoneissa F koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

F-kirjaimen merkityksiä

• Kalentereissa F tarkoittaa usein perjantaita (engl. Friday) tai helmikuuta (engl. February).
• Kemiassa F on fluorin kemiallinen merkki^[7].
• Ajoneuvon kansallisuustunnuksena F tarkoittaa Ranskaa.
• Heksadesimaaliluku F on desimaalilukuna 15
• SI-järjestelmässä
  • F tarkoittaa faradia^[7],
  • f on etuliite (femto-) joka tarkoittaa kerrointa 10^-15.
• Musiikissa
  • F on C-duuriasteikon neljäs sävel, joka lausutaan [ef]^lähde?.
  • F on F-duurikolmisointua tarkoittava sointumerkki.
  • F on transponoivien soitinten F-viritystä tarkoittava merkintä.
  • f on lyhenne esitysmerkinnästä forte (voimakkaasti); ff = fortissimo, fff = forte fortissimo.
• Fysiikassa f on taajuuden tunnus ja F on voiman tunnus. °F tarkoittaa Fahrenheit-asteita^[7].
• Radioviestinnässä F on Ranskan ITU-etuliite.

Lähteet

Viitteet