barbados

Barbados on Atlantin ja Karibianmeren välissä sijaitseva saarivaltio. Se kuuluu Pieniin Antilleihin ja sijaitsee 434,5 kilometriä Venezuelan rannikolta koilliseen.

Barbadoksen lähimmät naapurimaat ovat Saint Lucia ja Saint Vincent ja Grenadiinit. Maa kuuluu Kansainyhteisöön ja on esimerkiksi Maailmanpankin määritelmien mukaan kehitysmaa.^[3] Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma luokittelee maan inhimillisen kehityksen indeksin korkeaksi (0,878).^[4]

Barbados on pinta-alaltaan maailman 14. pienin ja väkiluvultaan 23. pienin itsenäinen valtio. Se on perustuslaillinen monarkia, jonka nimellinen hallitsija on Yhdistyneen kuningaskunnan valtionpäämies. Barbados on Karibian yhteisön jäsenmaa.

Maantiede

Barbadoksen leveys on enimmillään 23 kilometriä. Saari on noin 34 kilometriä pitkä,^[5] ja sen pinta-ala on 430 neliökilometriä.^[1]

Barbados on suhteellisen tasainen saari. Sisämaassa sijaitsee maan korkein kohta Mount Hillaby, joka kohoaa 336 metrin korkeuteen. Barbados sijaitsee hieman sivussa muista Karibianmeren saarista. Ilmasto on trooppinen. Sadetta saadaan ympäri vuoden, mutta aktiivisin sadekausi kestää heinäkuulta marraskuulle.^[6]

Saari kärsii yllättävän vähän trooppisista myrskyistä. Hurrikaani vaikuttaa Barbadoksella keskimäärin 3,66 vuoden välein. Suoraan myrsky osuu saarelle vain kerran 19,86 vuodessa.^[7]

Barbadoksen luonnonvaraiset eläimet ja kasvit ovat suurelta osin joutuneet väistymään sokeriviljelmien tieltä. Vuonna 1985 perustettiin kuitenkin luonnonsuojelualue, jonka 1,6 hehtaarin mahonkimetsässä elää vihermarakatteja ja hiilikilpikonnia (Chelonoidis carbonaria).^[8] Saarella tavataan myös kahdeksan lepakkolajia sekä jäniksiä, kolme liskolajia, viheltäviä sammakoita ja rupikonnia. Merinahkakilpikonna ja karettikilpikonna ovat löytäneet saarelta suojapaikan. Jotkut merikilpikonnat ovat niin kesyjä, että ihmiset uivat niiden joukossa. Barbadoksella on tavattu yli sata lintulajia, mutta vain parikymmentä pesii siellä, muut ovat muuttolintuja.^[9]

Historia

Englantilaisten asettuessa saarelle 1627 se oli asumaton,^[1] mutta mahdollisesti saarella on aiemmin asunut arawakkeja ja karibeja.^[10] 1500-luvun alussa sinne tuli espanjalaisia, ja vuonna 1625 se julistettiin Englannin kruunun omaisuudeksi. Ensimmäiset uudisasukkaat olivat pienviljelijöitä, mutta pian saari jaettiin suurille plantaasinomistajille, jotka kasvattivat sokeriruokoa Afrikasta tuodun orjatyövoiman avulla. Saari oli keskeytymättä Britannian kontrollissa, mutta sillä oli vuodesta 1639 oma itsehallinnollinen edustuslaitoksensa.^[11]

Orjuus lakkautettiin 1834, mutta paikallista politiikkaa hallitsivat englantilaisperäiset maanomistajat ja kauppiaat aina 1930-luvulle asti. Afrikkalaisperäisen väestön poliittisia oikeuksia ajamaan perustettiin 1938 Barbadoksen työväenpuolue (BLP), joka nousi 1950-luvulla yleisen äänioikeuden käyttöönoton jälkeen saaren valtapuolueeksi. Sen perustaja Grantley Adams toimi myöhemmin Länsi-Intian liittovaltion pääministerinä.^[12] Barbados kuului liittovaltioon 1958–1962. Federaation hajottua Barbados palasi aluksi asemaansa itsehallinnollisena siirtomaana, mutta itsenäistyi 30. marraskuuta 1966 jääden osaksi Kansainyhteisöä.^[10]

Vuonna 1983 Barbados tuki Yhdysvaltoja Grenadan maihinnousussa.^[12]

Vuosina 2000–2002 Barbados oli OECD:n mustalla listalla yhteistyöhaluttomana veroparatiisina. Taloudelliset syyt johtivat rajariitoihin 2000-luvulla: vuonna 2004 oli kiistaa Trinidad ja Tobagon kanssa kalastusalueen rajasta ja vuonna 2008 Venezuelan kanssa merenalaisten öljyvarojen hyödyntämisestä.^[12]

Politiikka

Barbados on parlamentaarinen demokratia, joka kuuluu brittiläiseen Kansainyhteisöön. Maan kuningattarena on Yhdistyneen kuningaskunnan Elisabet II, jota edustaa saarella kenraalikuvernööri. Parlamentti on kaksikamarinen, sen edustajainhuoneen 30 jäsentä valitaan suoralla kansanvaalilla yhden edustajan vaalipiireistä. Kenraalikuvernööri saa nimittää senaatin 21 jäsentä, mutta valitsee osan heistä pääministerin ja oppositiojohtajan esityksestä.^[1]

Barbadoksella pääpuolueet ovat sosiaalidemokraattinen Barbadoksen työväenpuolue (BLP) ja keskustalainen Demokraattinen työväenpuolue (DLP). Viimeisimmissä parlamenttivaaleissa toukokuussa 2008 Owen Arthurin johtama BLP sai 47,3 prosenttia äänistä ja 10 paikkaa, DLP 52,5 prosenttia ja 20 paikkaa.^[1]

Aluejako

Barbados jakautuu 11 kuntaan (engl. parish): Christ Church, Saint Andrew, Saint George, Saint James, Saint John, Saint Joseph, Saint Lucy, Saint Michael, Saint Peter, Saint Philip ja Saint Thomas.^[13] Pääkaupunki Bridgetown on tämän kuntajaon ulkopuolella.^[10]

Talous

Itsenäistymisensä jälkeen Barbados on noussut pienituloisesta sokerintuottajamaasta keskituloiseksi valtioksi, joka saa tulonsa turismista. Se on nykyisin yksi läntisen maailman varakkaimmista maista Yhdysvaltojen ja Kanadan jälkeen. Turismin lisäksi maan valuuttatulojen lähteinä ovat myös pankkitoiminta ja talouspalvelut.^[10]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, kala ja maakaasu. Merkittävimpiä vientituotteita ovat, sokeri, melassi, rommi, muut elintarvikkeet, kemikaalit ja komponentit. Vienti suuntautuu ennen kaikkea Brasiliaan ja Trinidad ja Tobagoon.^[1]

Barbadoksella on yksi lentokenttä ja 1 600 kilometriä tietä. Bridgetown on ainoa satamakaupunki.^[1]

Väestö

Heinäkuussa 2013 Barbadoksen väkiluvuksi arvioitiin 288 725.^[1] Yli 95 prosenttia Barbadoksen väestöstä on afrikkalaisperäisiä tai mulatteja. Maassa asuu jonkin verran myös eurooppalais- ja aasialaisperäistä väestöä. Barbadoksella puhutaan englantia, mutta asukkaiden länsiafrikkalainen alkuperä kuuluu paikallisessa korostuksessa.^[14]

Uskonnollisesti valtaenemmistö (63 prosenttia) on protestantteja, joista suurin ryhmä ovat anglikaanit (28 prosenttia väestöstä). Noin 4 prosenttia asukkaista on katolisia. Muita kristittyjä on 7 prosenttia, muiden uskontojen harjoittajia noin 5 prosenttia ja uskontokuntiin kuulumattomia 21 prosenttia.^[1]

Maan HIV-tilanne on huonompi kuin Karibialla keskimäärin. Vuonna 2009 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 1,4 prosenttia aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 2 100 henkeä, kun Karibian keskiarvo on yksi prosentti. Osuus oli lähes kolminkertaistunut vuodesta 2001. Antiretroviraalilääkitystä sai noin 800 henkeä.^[15]

Kulttuuri

Barbadoksen kulttuuri on saanut paljon vaikutteita sekä briteiltä, jotka ovat asuneet saarella lähes 400 vuoden ajan, että heidän saarelle tuomiltaan länsiafrikkalaisilta.

Barbadoksen kansallisruokaa on coocoo, maissijauhoista ja okrasta tehty kermainen muhennos, jota syödään paistettujen lentokalojen kanssa. Mount Gayn tislaamo on tuottanut rommia vuodesta 1703.^[14]

Olympialaisiin Barbados on osallistunut vuodesta 1968. Toistaiseksi ainoa mitali on Obadele Thompsonin pronssimitali miesten 100 metriltä vuonna 2000.^[16] Tunnettuja barbadoslaisia urheilijoita ovat pikajuoksija Thompson ja 400 metrin juoksija James Wedderburn. Yleisurheilun lisäksi kriketti, pyöräily ja golf ovat suosittuja lajeja Barbadoksella.^[17]

Musiikki

Barbadosilainen musiikki on monipuolista. Saarella kehittyi 1960-luvun lopussa myös oma musiikkityylinsä, spouge. Spouge on ottanut paljon vaikutteita reggaesta.^[18]

Barbadoksen tunnetuin muusikko on R&B- ja popmuusikko Rihanna.^[19] Saarella vietetään jopa ”Rihannan päivää” artistin syntymäpäivänä.^[20] Muita tunnettuja muusikoita ovat Shontelle ja Livvi Franc.^[21]

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Barbados Wikimedia Commonsissa