antibiootti

Antibiootti tarkoittaa täsmällisesti määriteltynä sellaista mikrobilääkettä, joka on peräisin jonkin mikrobin tuottamasta aineesta. Esimerkiksi jotkin homeet tuottavat bakteereille haitallisia aineita (kuten penisilliiniä), joita käytetään nyt lääkkeinä bakteeri-infektioiden hoitoon.^[1] Antibiootit ovat pieniä molekyylejä (massa alle 2 000 daltonia) eivätkä ne ole entsyymejä.

Käsitteistö

Antibiooteiksi kutsutaan perinteisesti luonnon sienten tai bakteerien tuottamia kemiallisia yhdisteitä, jotka kajoavat johonkin jonkin bakteerin rakenteeseen tai toimintaan mutta eivät vaikuta siihen aitotumalliseen eliöön, jonka kyseiset bakteerit ovat infektoineet. Nimen antibiootti antoi Selman Waksman 1942 mikrobien tuottamalle aineelle, joka tuhoaa toisia mikrobeja.^[2] Lisäksi sellaisten luonnollisten aineiden synteettisesti valmistettuja johdoksia kutsutaan antibiooteiksi.^[2][3] Nykyisin myös monia luonnon antibiootteja valmistetaan synteettisesti.^[1]

Tämä määritelmä erottaa antibiootit synteettisistä bakteerilääkkeistä.^[3] Käytännössä antibiootti-nimitystä käytetään usein myös niistä,^[4] etenkin kansantajuisessa kielenkäytössä.^[5] Nykyään suositaankin termiä mikrobilääke kaikista antimikrobisista aineita.^[2]

Historia

Alun perin antibiooteilla tarkoitettiin mikro-organismien tuottamia yhdisteitä, jotka vahingoittivat toisia mikro-organismeja. Louis Pasteur havaitsi sellaisten olemassa­olon jo vuonna 1887, mutta pitkään aikaan niitä ei voitu käyttää lääke­aineina, koska kaikki tunnetut anti­biootit olivat vaarallisia myös ihmisille.^[6]

Ensimmäinen lääkinnällistä käyttöä saanut anti­biootti oli penisilliini. Vuonna 1928 Alexander Fleming havaitsi, että Penicillium notatum -niminen homesieni tuotti ainetta, joka erityisen tehokkaasti tappoi stafylo­kokkeja. Kuitenkin vasta vuonna 1939 Howard Florey ja Ernst Boris Chain onnistuivat eristämään tämän aineen eli penisilliinin puhtaana, ja vuoteen 1941 mennessä sitä oli saatu valmistetuksi riittävästi, jotta sen ominaisuuksia voitiin tarkemmin tutkia. Tämän jälkeen sitä ryhdyttiin valmistamaan yhdys­valtalaisissa lääke­tehtaissa, ja toisen maailman­sodan loppu­vaiheessa sitä jo käytettiin liittoutuneiden haavoittuneiden sotilaiden hoitoon.^[6] Selman Waksman löysi ''Streptomyces griseus'' -aktinomykeetistä streptomysiinin vuonna 1943.

Lääketieteellinen käyttö

Antibiootteja käytetään infektioiden hoidossa tuhoamaan haitallisia bakteereita. Haittavaikutuksena ne tuhoavat myös ruoansulatuskanavan kolibakteereita, mistä saattaa seurata vatsavaivoja. Niistä kärsiville suositellaan maitohappobakteerivalmisteita. Lääkärin määräämä kuuri on yleensä aina syötävä loppuun asti, koska muuten voi muodostua resistenttejä eli vastustuskykyisiä bakteerikantoja, joihin antibiootit eivät enää tehoa. Kaikki antibiootit ovat Suomessa reseptilääkkeitä, jotta voitaisiin ehkäistä bakteereiden vastustuskyvyn kehittymistä antibiooteille.

Antibioottien turha käyttö

Antibiootteja ei pitäisi määrätä, jollei ole syytä epäillä infektiota eli bakteeriperäistä tulehdusta. Eräissä maissa antibiootteja myydään katukaupassa sekä apteekeissa ilman reseptiä, jolloin ei ole varmuutta, että lääkkeitä käytetään oikein. Tarpeettomasta käytöstä voi seurata turhia kustannuksia ja sivuvaikutuksia. Lisäksi seurauksena voi olla vastustuskykyisten bakteerikantojen kehittyminen. Moniin laajalle levinneisiin antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit eivät enää kuole, vaan tarvitaan yhä suurempia annoksia ja eri antibioottikantoja.^[7]

Esimerkiksi Suomessa antibioottien käyttö on saatu pudotettua kolmeen miljoonaan kuuriin vuodessa, ja siinäkin lienee puolet liikaa.^[8] Antibioottien käyttö eläinten rehussa on myös aiheuttanut kriittistä keskustelua.^[9]

Antibiootit ja virukset

Suurin osa^[10][11] antibiooteista ei tehoa virusten aiheuttamiin tulehduksiin, kuten flunssaan. Useimpiin keuhkoputkentulehduksiin tai kurkkukipuihin ei pitäisi lainkaan määrätä antibiootteja, sillä valtaosa niistä johtuu viruksista. Antibiootteja on aiemmin määrätty ennalta ehkäisevästi flunssan jälkitauteihin. Ennalta ehkäisevä antibioottikuuri on kuitenkin useimmiten haitaksi, koska se hävittää normaalia bakteerikantaa ja tekee tilaa mahdolliselle taudinaiheuttajalle. Ehkäisevälle käytölle pitäisi olla erityinen peruste, kuten korkea ikä yhdistyneenä tiettyihin perussairauksiin. Antibioottien väärä käyttö aiheuttaa huolta kaikkialla maailmassa. Seurauksena uudet resistentit sairaalabakteerikannat voivat aiheuttaa oireita paiseista verenmyrkytyksiin.^[12]

Uusien antibioottien kehittäminen

Suuryhtiöt kehittävät mieluummin lääkkeitä kroonisiin sairauksiin kuin uusia antibiootteja. Bakteeriopin professori Pentti Huovisen mukaan tämä johtuu siitä, että jos ne kehittäisivät antibiootteja, hän ja muut mikrobitutkijat kieltäisivät niiden käytön säästääkseen ne pahan päivän varalle.^[8]

Uusia antibiootteja odotetaankin tulevan todennäköisemmin pieniltä kehitysyrityksiltä, jotka voivat sitten myydä keksintönsä eteenpäin varhaisen kehitystyön onnistuttua. Esimerkiksi suomalaisyritys kehittää kolistiinista myrkytöntä versiota ja tietokoneella kehitetään täysin uudenlaisia antibiootteja. Myös syvänmeren haudoista etsitään mikrobeja, joista saisi uusia antibiootteja tai muita lääkkeitä.^[8]

Uusia antibioottien korvikkeitakin kehitetään, esimerkiksi bakteereille tauteja aiheuttavia faageja, joskin ne tulevat kalliimmiksi: eri bakteereja vastaan tarvitaan eri faageja.^[8]

Northeastern Universityn tutkijat ovat kehittäneet antibiootin, jonka he uskovat vaikuttavan tehokkaasti antibioottiresistentteihin mikrobeihin. Uusi antibiootti teiksobaktiini tehosi esimerkiksi MRSA:han mutta ei ollut haitallista nisäkkäiden kudoksille, eikä se näytä kehittävän resistenssiä. Ihmiskokeet ovat vuorossa seuraavaksi.^[13]

Jaottelu

Pääartikkeli: Bakteerilääkkeitä

Lähteet

Katso myös

• Aikajana antibiooteista