akava

Korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akava
Perustettu 1950
Toimiala Ammattijärjestöjen keskusjärjestö
Kotipaikka Helsinki
Puheenjohtaja Sture Fjäder
Jäsenmäärä 610 000
Sivusto akava.fi
Jäsenlehti Akavalainen-verkkolehti, www.akavalainen.fi

Akava on korkeastikoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö. Sen jäsenkunnassa on sekä palkansaajia että yrittäjiä ja ammatinharjoittajia, mutta myös opiskelijoita. Akavaan kuuluu 37 jäsenliitoa, joilla on noin 610 000 jäsentä.[1] Tuorein Akavan liitto on Suomen Poliisijärjestöjen Liitto (SPJL), joka liittyi Akavaan huhtikuussa 2016.[2] Akava on ay-keskusjärjestöistä toiseksi suurin ja ainoa, jonka jäsenmäärä kasvaa.lähde?

Akavalaiset työskentelevät lähinnä esimies-, asiantuntija- ja opetustehtävissä. Akavalaisista 55 prosenttia on suorittanut vähintään ylemmän korkeakouluasteen tutkinnon. Akavan suurimpia jäsenjärjestöjä ovat Opetusalan Ammattijärjestö OAJ (noin 121 000 jäsentä), Tekniikan akateemiset TEK (72 000), Insinööriliitto (70 000), Suomen Ekonomit (52 000) ja Tradenomiliitto TRAL (30 000).[3]

Opiskelijoiden edunvalvonnasta vastaa Akavan hallituksen alainen toimielin Akavan opiskelijoiden valtuuskunta. Akavan opiskelijatoiminta tapahtuu Akavan opiskelijat -nimellä.

Historiaa

Akavan perustamisen taustalla oli pettyminen aiemmin keskusjärjestönä toimineen Henkisen työn keskusliiton toimintaan.[4]

Järjestö perustettiin 14. joulukuuta 1950 nimellä Akateeminen Yhteistyövaltuuskunta. Tätä edelsi keväästä 1950 toiminut Akateemis-ammatillinen Valtuuskunta. Järjestö rekisteröitiin vuonna 1954 nimellä AKAVA.[5]

12 akateemista ammattijärjestöä perusti 14. joulukuuta 1950 Lakimiesliiton johdolla Akavan. Se edusti tuolloin 12 000 jäsentä. Valtuuskuntaan liittyi vielä kaksi muuta järjestöä, joiden myötä Akavalla katsotaan olleen 14 perustajajärjestöä ja noin 14 000 jäsentä. Ensimmäinen vuosikokous järjestettiin 10. huhtikuuta 1951, jolloin Akavan varsinainen toiminta alkoi. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Risto Niini. Vuonna 1954 Akavan jäsenmäärä oli 19 000 ja se rekisteröitiin itsenäiseksi keskusjärjestöksi.[4]

Kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana Akava keskittyi pääasiassa valtion virkamiesten edunvalvontaan. Vuonna 1956 myönnettiin useiden kymmenien prosenttien palkankorotukset ja vuona 1964 säädettiin menettelytapalaki, joka johti lähtötasotarkistusten myötä suuriin palkankorotuksiin. 1960- ja 1970-luvuilla Akavan asema heikkeni yhteiskunnallisen kuohunnan myötä ja akateemisten virkamiesten reaalipalkat laskivat jopa kolmasosan kymmenessä vuodessa. Juhani Salmisen puheenjohtajakaudella Akavaa alettiin kehittää laaja-alaiseksi työmarkkinakeskusjärjestöksi, johon hyväksyttiin vuodesta 1960 sääntömuutoksen myötä akateemisesti koulutettujen lisäksi myös ”erityiskoulutettuja” ryhmiä kuten opistokoulutuksen saaneita insinöörejä ja kansakoulunopettajia.[4]

Rakennemuutoksen ja vuonna 1968 alkaneen noususuhdanteen myötä ammattiryhmien väliset voimasuhteet muuttuivat. Vuosina 1976–1977 toimihenkilöiden määrä ylitti teollisuustyöntekijöiden määrän. Hyvinvointipalveluiden lisääntyminen laajensi julkista sektoria ja muun muassa akavalaisten peruskoulun- ja lastentarhanopettajien määrä kasvoi. Vuosina 1975–1976 Akavan jäsenmäärä kasvoi 66 prosenttia 78 000:sta 130 000:een muun muassa Opettajien ammattijärjestö OAJ:n liittymisen myötä.[4]

Toiminta

Akava sopii tulopoliittiset kokonaisratkaisut sekä muut keskitetyt työmarkkinasopimukset, joiden pohjalta jäseniä koskevat palkat ja muut palvelussuhteen ehdot neuvotellaan.

Akavaan kuuluu kaksi neuvottelujärjestöä: julkisella sektorilla Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ja yksityisellä sektorilla Ylemmät Toimihenkilöt YTN. Myös jäsenliitot neuvottelevat sopimuksista.

Jäsenliitot

Nykyiset

Akavaan kuuluu nykyisin 37 jäsenliittoa.[6] Suluissa on mainittu liittymisvuosi. Jos nimi on muuttunut, vuosi on alkuperäisen liittymisen mukaan.

Entiset

Akavaan on kuulunut aiemmin lukuisia liittoja, jotka on sittemmin lakkautettu tai yhdistetty osaksi suurempia kokonaisuuksia. Monet akavalaisista liitoista ovat lisäksi vaihtaneet nimeään. Osaan näistä kuului vain muutama kymmenen työntekijää.

Puheenjohtaja

Akavan puheenjohtaja on ollut vuodesta 2011 Sture Fjäder. Hänet valittiin ensimmäiselle nelivuotiskaudelle 25. toukokuuta 2011 Suomen Ekonomiliiton ehdokkaana.[9] Fjäder valittiin jatkokaudelle 26. toukokuuta 2015.[10]

Kaudella 2016–2017 Akavan hallituksen varapuheenjohtaja on Olli Luukkainen (OAJ).[11]

Entiset puheenjohtajat

Hallituksen puheenjohtajat

Keskusjärjestön puheenjohtajat

Lähde[4]

Lähteet

  1. Akava Akava.fi. Viitattu 21.8.2016.
  2. Poliiseista Akavan tuorein jäsenliitto Akava.fi. 29.4.2016. Viitattu 21.8.2016.
  3. Akavan jäsenliittojen jäsenmäärät 14.3.2016. Akava. Viitattu 22.3.2016.
  4. a b c d e Akavan historiaa Akava. Viitattu 20.11.2014.
  5. Seppo Alhonsuo: Akava, akateemisten keskusjärjestö. Teoksessa Esko Leskinen (toim.) Työmarkkinajärjestöt (Weilin+Göös 1970), s. 95–108.
  6. Jäsenjärjestöt Akava. Viitattu 20.11.2014.
  7. Virtanen, Sofia: Insinööriliiton paluu – UIL vaihtaa nimensä Tekniikka & talous. 16.12.2013. Viitattu 22.3.2016.
  8. Historia - lyhyesti Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry. Viitattu 16.9.2016.
  9. Sture Fjäder valittiin Akavan puheenjohtajaksi Taloussanomat.fi. 25.5.2011. Viitattu 22.3.2016.
  10. Sture Fjäder jatkaa Akavan puheenjohtajana 26.5.2015. Akava. Viitattu 22.3.2016.
  11. Akavan hallitus kaudella 2016–2017 Akava. Viitattu 22.3.2016.

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli on Wikipediasta, johtavasta käyttäjien tuottamasta tietosanakirjasta. Sen sisältöä ei välttämättä ole tarkistettu ammattitoimittajilla (katso täysi vastuuvapauslauseke)

Wikipedia - Lahjoita Wikimedialle

Etsi toista sanaa

Kysy kysymys - mikä tahansa kysymys - Vastaukset.fi-yhteisöltä:


Liittyvät vastaukset

N akava eläin?

Liittyvät kysymykset

N akava eläin?