agnostikko
| Osa artikkelisarjasta Jumalat |
|
|
Jumalan olemassaolo |
|
|
Jumalatodistukset |
|
|
Jumalausko |
|
|
Jumaluusoppi |
|
|
|
|
Agnostisismi tai agnostismi (kreik. α- a-, ei + γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan uskonnollisten tai metafyysisten Jumalan, jumalien tai muiden yliluonnollisten entiteettien tai ilmiöiden olemassaloa koskevien väitteiden totuusarvo on tuntematon tai sanan ankarammassa merkityksessä mahdotonta tuntea.[1][2] Sanaa käytetään myös laajemmassa merkityksessä viittaamaan yleisesti siihen, että ei ole mahdollista saada tietoa joistakin asioista.[3]
Sanan historia
Thomas Henry Huxley loi termit ”agnostisismi” ja ”agnostikko” 1860-luvulla kuvaamaan ajatuksiaan: ”Mietiskelin ja keksin nimen joka oli mielestäni sopiva. Agnostikko tuli mieleeni vastineeksi kirkkohistorian gnostikolle, henkilölle, joka halusi tietää niin paljon juuri siitä mistä minä en tiedä mitään. Tyydytyksekseni nimi tuli yleiseen käyttöön.”[4]
Agnostismi ja usko
Agnostismi ei tarkoita välttämättä uskonnottomuutta. Vaikka agnostikko kieltää esimerkiksi kristillisen jumalan olemassaoloa koskevan tiedon olemassalolon tai jopa sen mahdollisuuden, agnostikko ei välttämättä ole ateisti eli hän saattaa silti uskoa Jumalaan. Hän voi jopa myöntää ateistien perustelujen olevan parempia, mutta silti uskoa esimerkiksi ”tunteellisin perustein”.[5]
Usko "johonkin"
Joissain kielissä on käytössä hollantilaisperäinen sanasta "ietsisme" [6] johdettu lainasana (engl. ietsism, venj. Итси́зм), jolla tarkoitetaan uskoa johonkin tarkemmin määrittelemättömään inhimillistä korkeampaan tietoisuuteen tai voimaan. Kirjaimellisti käännettynä sana saisi suomenkielessä muodon "jotainismi".[7]
Suomenkielessä, jossa ilmiölle ei ole kehittynyt omaa sanaa, "jotainisteja" kutsuttaisiin luultavasti agnostikoiksi. Kyse on kuitenkin aivan erityisestä agnostismin muodosta: "ietsisti" kokee, että "jotain kaikella todennäköisyydellä on olemassa", mutta ei katso tietävänsä tai pystyvänsä omaksumaan kantaa tämän "jonkin" tarkemmasta luonteesta; "ietsisti" ei välttämättä omaa niin täsmällistä käsitystä transsendenssista, johon uskoo, että tohtisi samaistaa sen vaikkapa Jumalaan.[8]
"Jotainistit" tai "ietsistit" voivat pitää itseään esimerkiksi kristittyinä, mutta he ovat niitä kristittyjä, "jotka eivät usko, kuten kirkko opettaa" ja jotka ovat lähtökohtaisesti agnostisia sen yliluonnollisen tai transsendentin voiman suhteen, jonka todellisuuteen uskovat. "Ietsistit" ovat myös usein niitä, jotka sanovat olevansa "henkisiä muttei uskonnollisia".[9]
Esimerkiksi Hollannissa 28% ihmisistä tunnustautuu "ietsisteiksi", missä 34% pitää itseään agnostikkoina, 24% ateisteina ja vain 14% teisteinä.[10] Jos "ietsististeiksi" tunnustautuvat laskettaisiin omaksi uskontokunnakseen, se olisi sellaisen Hollannin suurin. Kyseessä on siis elämänkatsomuksellisesti merkittävä ilmiö. Vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan Suomessa 23 % väestöstä uskoo Jumalaan jotenkin muuten kuin kirkko opettaa, 17 % on uskostaan epävarmoja ja 7 % epäilee Jumalan olemassaoloa.[11] Tämän tarkempaa tietoa "johonkin uskovien" osuudesta Suomen väestössä ei tiettävästi ole.
Agnostismi ja ateismi
Ateismi voidaan käsittää laajasti ottaen kahdella tavalla. Ensiksi väitelauseena jumalan olemassaolosta: todellisuuteen ei kuulu jumalaa tai jumalia. Toinen määritelmä on tietoa koskeva eli siinä on kyse yksilön käsityksestä siitä, onko jumalien olemassaolosta tietoa vai ei.[12] Tietoa koskien ateismi voidaan jakaa positiiviseen ateismiin, jossa kielletään jumalien olemassaolo, ja negatiiviseen ateismiin, joka on uskon puutetta jumalien olemassaoloon, mutta josta puuttuu jumalien olemassaolon nimenomainen kieltäminen.[13][14][15]
Negatiivista ateistia voidaankin kutsua myös agnostikoksi. Filosofi Michael Scriven on muotoillut tunnetun ateismin, agnostismin ja teismin tietoteoreettiseen määritelmän, jossa myös agnostismi määritellään asteikkona.[16][17][18]
Scrivenin mukaan agnostisismi laajassa merkityksessä voidaan jakaa kolmeen lajiin. Scriven nimittää epäilijöiksi niitä, joiden mielestä jumalan olemassaolon puolesta on joitakin todisteita, mutta jumalan olemassaolo on epätodennäköistä. Agnostikkoja käsitteen suppeassa merkityksessä ovat Scrivenin mukaan ne, joiden mukaan jumalan olemassaolon todennäköisyys on 50 %.[19][20][21]
| Käsitys jumalan olemassaolosta | Nimitys |
|---|---|
| 1. Suoraan toteennäytetty | Vanhakantainen teisti |
| 2. Vahvoja näyttöjä puolesta | Nykyaikainen teisti |
| 3. Vahvaa näyttöä puolesta, silti myös näyttöä vastaan | Käytännön teisti |
| 4. Näyttöä puolesta ja vastaan yhtä paljon | Agnostikko |
| 5. Jonkin verran näyttöä puolesta | Epäilijä |
| 6. Ei mitään näyttöä puolesta | Negatiivinen ateisti |
| 7. Vahvaa näyttöä vastaan, ei mitään näyttöä puolesta | Positiivinen ateisti |
Scrivenin mukaan agnostikot voidaan jakaa kahteen ryhmään myös toisella perusteella. Scriven nimittää positiiviseksi agnostismiksi käsitystä, jonka mukaan on runsaasti todisteita sekä jumalan olemassaolon puolesta että jumalan olemassaoloa vastaan. Negatiivinen agnostismi taas on Scrivenin mukaan asenne, jossa ei haluta ottaa kantaa jumalan olemassaoloon vaan vedotaan tietämättömyyteen.[19]
Scrivenin mukaan agnostismi on päättämättömyyttä silloin, kun kyse ei ole itsensä suojelemisesta yhteisössä, jossa ateisteihin suhtaudutaan kielteisesti.[19] Filosofi Julian Baggini on arvostellut agnostistista asennetta siitä, että johdonmukaisesti sen mukaan ei voitaisi sanoa, nouseeko aurinko huomenna, koska mikään kokemustieto ei ole täysin varma. Jumalausko on Bagginin mukaan oletuksena tarpeeton.[22]
Lähteet
- Niiniluoto, Ilkka: Ateismi. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.
Viitteet
- ↑ Hepburn, Ronald W. (2005) [1967]. "Agnosticism". In Donald M. Borchert. The Encyclopedia of Philosophy 1 (2nd ed.). MacMillan Reference USA (Gale). p. 92. ISBN 0-02-865780-2.
- ↑ Rowe, William L. (1998). "Agnosticism". In Edward Craig. Routledge Encyclopedia of Philosophy. Taylor & Francis. ISBN 978-0-415-07310-3.
- ↑ Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 14. osa, Pienhakusanat ja hakemisto: A–J. Espoo: WSOY, 1981. ISBN 951-0-07253-2.
- ↑ Christianity and Agnosticism: A Controversy. Teoksessa Huxley, Thomas Henry: Collected Essays vol 5: Science and Christian tradition, s. 237–239. London: Macmillan, 1889. (englanniksi)
- ↑ Selin, Risto: Jumalan olemassaolo. Teoksessa Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ http://www.encyclo.nl/begrip/IETSISME
- ↑ Sanakirja.org
- ↑ Nijmegen Ad Verkuijlen: Ietsisme deVolkskrant. 2003.
- ↑ Amy Hollywood: Spiritual but Not Religious: The vital interplay between submission and freedom. Harvard Divinity Bulletin. 2010. Harvard Divinity School.
- ↑ Bernts, Tom; Berghuijs, Joantine (2016). God in Nederland 1966-2015. Ten Have. ISBN 9789025905248.
- ↑ Kirkon tutkimuskeskuksen kyselytutkimus 2011.Tutkimustulos: Suomalaiset haluavat Suvivirren edelleen kevätjuhliinsa evl.fi 14.5.2012
- ↑ Niiniluoto 2003, s. 130.
- ↑ Cline, Austin: Strong Atheism vs. Weak Atheism About.com. Viitattu 19.4.2007. (englanniksi)
- ↑ Martin 1990.
- ↑ Hartikainen, Erkki: Ateismin määrittelemisestä. Vapaa ajattelija, 2001, nro 1/2001.
- ↑ Scriven, Michael: Primary philosophy. New York: McGraw-Hill, 1966. ISBN 0-87975-078-2. . Painettu uudelleen teoksessa Angeles, Peter (editor): Critiques of god: Making the case against belief in god. Buffalo, New York: Prometheus Books, 1976. ISBN 0-87975-078-2. (englanniksi)
- ↑ Niiniluoto 2003, s. 136.
- ↑ Cooke, Bill: Agnostismin nousu ja tuho. Vapaa ajattelija, 2000, nro 3/2000.
- ↑ a b c Teksti julkaisussa Hartikainen, Erkki (vastaava toim.): Yläasteen etiikka: Peruskoulun uskontojen historian ja etiikan oppikirja 1–3. (Kouluhallituksen hyväksymä kokeilumoniste lukuvuosiksi 1982–83, 1983–84, 1984–85.) Lisäpainos 1985. Helsinki: Vapaa ajatus, 1982. ja sen pohjalta tehdyssä internet-oppimateriaalissa Hartikainen, Erkki (toim.): Elämänkatsomustiedon oppikirjat: Todellisuus ja todellisuuskäsitys: Lukion elämänkatsomustieto 2 (ET 11) 2007. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 16.4.2007.
- ↑ Hartikainen, Erkki: Ateismin määritelmä. Vapaa ajattelija, 2003, nro 4/2003. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Niiniluoto, Ilkka: Epäily, usko ja taikausko. Teoksessa Järki, arvot ja välineet. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13060-9.
- ↑ Hartikainen, Erkki: Erehtymätön ateisti Vapaa ajattelija. 4/2005. Viitattu 10.1.2011.
Kirjallisuutta
- Lightman, Bernard: The origins of agnosticism: Victorian unbelief and the limits of knowledge. Baltimore, Madison: Johns Hopkins University Press, 1987. ISBN 0-8018-3375-2. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Tämä artikkeli on Wikipediasta, johtavasta käyttäjien tuottamasta tietosanakirjasta. Sen sisältöä ei välttämättä ole tarkistettu ammattitoimittajilla (katso täysi vastuuvapauslauseke)
Wikipedia - Lahjoita Wikimedialle
Etsi toista sanaa