a
Liittyvät sanat: à la, à la carte, à la carte -annos, a priori, A-oikeudet, A-pylväs.
|
A (a) on latinalaisen kirjaimiston ja suomen aakkosten ensimmäinen kirjain.[1][2] A-kirjaimen nimi on suomen kielessä aa ja äännearvo [ɑ].
Latinalaista A-kirjainta vastaa kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen kirjain alfa (Α, α) ja kyrillisten aakkosten ensimmäinen kirjain kyrillinen А (а). Yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.
Sisällysluettelo
Historia
A-kirjain on todennäköisesti saanut alkunsa Egyptin hieroglyfien tai seemiläisten kirjoitusmerkkien härän päätä esittävästä kuvamerkistä.[1][2]
Egyptiläinen hieroglyfi härän pää |
Seemiläinen härän pää |
Foinikialainen alef |
Kreikkalainen alfa |
Etruskilainen A-kirjain |
Roomalainen A-kirjain |
Noin vuoteen 1500 eaa mennessä foinikialaiset olivat antaneet kirjaimelle suoraviivaisen muodon, johon sen seuraavat kehitysvaiheet perustuivat. Foinikialaiset luultavasti omaksuivat merkin nimityksen todennäköisesti oman kielensä tai jonkin muun vanhan seemiläisen kielen härkää merkitsevästä sanasta alef.
Antiikin kreikkalaiset ottivat kirjaimen käyttöönsä merkitsemään A-ääntiötä nimittäen sitä alfaksi. Foinikialaisten alef vastasi eri äännettä (glottaaliklusiili), jolle kreikan kielessä ei ollut käyttöä. Varhaisimmissa kreikkalaisissa kirjoituksissa A-kirjain oli foinikialaiseen tapaan sivuittain. Myöhemmin se kääntyi nykyiseen asentoonsa, vaikka siitä esiintyikin useita paikallisia muunnoksia, joissa kirjain saattoi olla esimerkiksi hieman epätasasuhtainen tai sen keskellä oleva vaakaviiva saattoi olla vinossa.
Etruskit toivat kreikkalaiset kirjoitusmerkit asuinsijoilleen nykyisen Italian alueelle ja ottivat A-kirjaimen käyttöön sellaisenaan. Myöhemmin roomalaiset alkoivat käyttää etruskien kirjaimia latinankielisissä kirjoituksissaan. Tämän kehityksen tuloksena A-kirjaimesta tuli osa latinalaisia aakkosia.
A suomen kielessä
A-kirjainta vastaava äänne on suomen kielessä [ɑ], lavea väljä takavokaali[1][2], joka äännetään suuväylä väljänä. Suomen kielessä [ɑ]:ta äännettäessä kieli vetäytyy hieman taaksepäin ja huuliaukko on lavea; huulet eivät osallistu ääntämiseen.
Äänteen etuvokaalinen vastine on [æ], jota vastaa suomen kielessä kirjain ä.
A on suomen yleiskielen yleisin kirjain.[3]
Muita esitystapoja
- Morseaakkosissa A merkitään: .-
- Radioaakkosissa A on suomalaisen standardin mukaan Aarne ja NATO-standardin mukaan Alfa
- Pistekirjoituksessa (Braille) A merkitään:
- Tietokoneissa A koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
A | a | |
---|---|---|
ASCII | 65 | 97 |
Unicode | U+0041 | U+0061 |
A-kirjaimen merkityksiä
- Biokemiassa
- A on alaniinin ja adenosiinin (tietyissä yhteyksissä Ado) tunnus
- Elektroniikassa
- A on eräs paristojen standardikoko
- A on elektroniputken hehkulangan jännitelähteen merkintä
- A on anodin tunnus
- Fysiikassa
- A on sähkövirran yksikön ampeerin tunnus[1][2]
- A on aktiivisuuden tunnus
- a on kiihtyvyyden tunnus[1][2]
- Hitsauksessa
- a-mitta on ideaalisen tasakylkisen pienahitsin korkeus, jonka suunnittelija on määritellyt
- Joukkueurheilulajeissa
- A kirjaimella voidaan merkitä joukkueen varakapteenia
- Kemiassa
- a on aktiivisuuden tunnus
- A on massaluvun tunnus
- A on argonin entinen kemiallinen merkki[5]
- Korttipeleissä
- A on tyypillisessä ja Suomessakin tavallisessa 54 kortin angloamerikkalaisessa pelikorttipakassa kunkin maan ensimmäisen kortin, niin sanotun ässän tunnus
- Ylioppilastutkinnossa ja yliopistossa
- a merkitsee suoritetun kokeen alinta hyväksyvää arvosanaa, approbaturia (”hyväksytään”)[1][2]
- Matematiikassa
- A on heksadesimaaliluku, joka on desimaalilukuna 10
- A on roomalaisissa numeroissa harvoin 500[5]
- Musiikissa
- A tarkoittaa alttoa[5]
- A on A-duurisoinnun lyhenne nuotinnoksen sointumerkeissä
- Paperin kokoluokitusstandardissa (ISO 216)
- A yhdistettynä numeroon 0–10 määrittelee paperin koon A-sarjassa, esimerkiksi A0, A1, A2, A3, A4, ja niin edelleen[5]
- Poliittisessa aatteessa
- A piirrettynä ympyrän sisään on anarkistinen tunnus (latinan sanasta annus)
- SI-järjestelmässä
- a on ajan lisäyksikön vuoden tunnus (lat. annus)[5]
- a on atto-etuliitteen eli kerrannaisyksikön tunnus merkiten triljoonasosaa (10-18)
- A on pinta-alan tunnus[5]
- a on pinta-alan lisäyksikön aarin (100 m²) tunnus[1][4][2]
Lähteet
Viitteet
- ↑ a b c d e f g Rantala, Risto & Suramo, Ari: Otavan Tietosanakirja, s. 9. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2002. ISBN 951-1-17811-3.
- ↑ a b c d e f g Matti Eskola: Suuri suomalainen tietosanakirja. Helsinki: Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1988. ISBN 951-643-289-1.
- ↑ Matti Pääkkönen: A:sta ö:hön. Suomen yleiskielen kirjaintilastoja. Kielikello, 1991, nro 1, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Koululaisen tietosanakirja, s. 7. Gummerus Kustannus Oy, 1993. ISBN 951-20-4045-X.
- ↑ a b c d e f g h Facta 2001, 1. osa, s. 1. WSOY, 1981. ISBN 951-0-10222-9.
Tämä artikkeli on Wikipediasta, johtavasta käyttäjien tuottamasta tietosanakirjasta. Sen sisältöä ei välttämättä ole tarkistettu ammattitoimittajilla (katso täysi vastuuvapauslauseke)
Wikipedia - Lahjoita Wikimedialle
Etsi toista sanaa