suhteellisuudentaju

suhteellisuudentaju

substantiivi

  1. kyky asettaa kaksi (tai useampia) asiaa järkevään suhteeseen keskenään; henkilön kyky arvioida asian tärkeyttä tai vakavuutta; henkilön kyky arvioida kuinka järkevää on reagoida liian suuresti johonkin, kyky välttää johonkin ylireagoimista, kyky välttää jonkin asian tärkeyden liioittelua (lähes poikkeuksetta kyse on liian suuresta reaktiosta suhteessa pieneen asiaan)

Esimerkkejä suhteellisuudentaju sanan käytöstä:

Miehellä ei ollut 'suhteellisuudentajua' sytyttäessään naisen auton palamaan eroilmoituksen jälkeen.

'Suhteellisuudentajuun' liittyy sanonta: "tehdä kärpäsestä härkänen".

Riimisanakirja

suhteellisuudentaju rimmaa näiden kanssa:

kauneudentaju, todellisuudentaju

Lisää riimejä

Ehdota määritelmää