riitasointu
riitasointu
substantiivi
-
musiikki musiikinteorian käsite, jolla tarkoitetaan samanaikaisten tai peräkkäisten sävelien soivuuden puutetta
Katso myös: dissonanssi, dissonoida, epäsointu, sointu
Liittyvät sanat: dissonanssi
Synonyymisanakirja
riitasointu
-
dissonanssi, epäsointuisuus, melu, meteli.
Käännökset
englanti |
dissonance discordance |
saksa | Missklang (m), Lärm (m), Dissonanz (f), Kakophonie (f) |
italia | dissonanza (f) |
kreikka | δυσαρμονία (f), παραφωνία (f) |
venäjä | диссона́нс (m) |
ruotsi | dissonans |
Sanonnat
"Sinä olit pieni riitasointu minun elämäni melodiassa Saattoi se olla niinkin, että olit ainut oikein soitettu ja puhtaasti soiva sävel siinä riitasointujen viidakossa, johon minun nuottikorvani vain oli tottunut."
Riimisanakirja
riitasointu rimmaa näiden kanssa:
sointu, vokaalisointu, nelisointu, mollisointu, kolmisointu, duurisointu, murtosointu, perussointu, alkusointu
Läheisiä sanoja
riitakysymys, riitapukari, riitapuoli, riitasointu, riitasointuinen, riitauttaa