leuka
leuka
substantiivi
-
leuat, eläimen pään alaosa, suuta ympäröivät luut, joiden ylä- ja alaosassa hampaat ovat kiinni, muodostaa leukaparin, jonka muodostavat yläleuka (maxilla) ja alaleuka (mandibula) leukaperineen
-
ihmisen alaleuan kärki suun alapuolella, kasvojen alaosa
-
kuva ylimielisyys, mahtailevuus
-
pihdin tms. työkalun osa jolla tartutaan kiinni
-
leuanveto
Esimerkkejä leuka sanan käytöstä:
Selänteen 'leuka' murtui ottelussa Boston Bruinsia vastaan.
Hän sai nyrkistä 'leukaansa'.
Lovi 'leuassa' on on perinnöllinen piirre.
On hänelläkin 'leukaa' esittää tuollaista.
Aihio puristetaan ruustukin 'leukojen' väliin niin, että jengattava reikä on pystysuorassa asennossa.
Matti vetää 'leukoja'.
Montako leukaa 'nousee'?
Sanan alkuperä
Pre-Nordic; sukulaissanat viro loug, karjala leugu. Englanniksi chin
Katso myös: ajetuksissa, rengasavain, työntömitta, sikiöasento, väpättää
Käännökset
englanti |
mandible chin |
saksa | Unterkiefer (m), Kiefer (m), Oberkiefer (m), Kinnbacke (f), Greifer (m) |
kreikka | κάτω γνάθος (f), σαγόνι |
puola | żuchwa (f), szczęka (f), kleszcze, szczypce |
venäjä | нижний нижняя че́люсть (nížnjaja čéljustʹ) g (f), че́люсть (f), тиски́ (m)-p |
ranska | mâchoire (f), mâchoire inférieure (f), mâchoire supérieure (f), pied-de-biche (m) (pieds-de-biche) |
unkari | állkapocs |
italia | mandibola (f), ganascia (f), mascella (f), palanchino, piede di porco |
latina | maxilla (f) |
romania | mandibulă (f), mandibule (f)-p, falcă, maxilar, clește (m) |
ruotsi | käke, käft |
Slangisanakirja
-
leukailee: kehua itseään / vitsailla
-
läyhä: leukava
Esimerkit
"Posket ja leuka tarkasti ajeltuina, leuassa ikäänkuin jokin juuri loukatun lapsen väreily."
Riimisanakirja
leuka rimmaa näiden kanssa:
alaleuka, kierreleuka, irvileuka, koiranleuka, hauenleuka, kaksoisleuka, koukkuleuka, väkäleuka, yläleuka
Läheisiä sanoja
leuhkia, leuhkuus, leuhottaa, leuka, leukahihna, leukailla