kielimuoto

kielimuoto

substantiivi

  1. ajallisesti, paikallisesti ja käyttäjäryhmäkohtaisesti erottuva kielenkäytön muoto

Esimerkkejä kielimuoto sanan käytöstä:

Murteet ovat saman kielen piirissä toisistaan eroavia kielimuotoja.

Katso myös: dialekti, idiomi, rekonstruoida, sosiolekti

Liittyvät sanat: yleiskieli

Riimisanakirja

kielimuoto rimmaa näiden kanssa:

nominaalimuoto, välimuoto, maskuliinimuoto, feminiinimuoto, esimuoto, sonaattimuoto, finiittimuoto, tautimuoto, passiivimuoto

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kielimaantiede, kielimakkara, kielimies, kielimuoto, kielimuuri, kielimäinen

Ehdota määritelmää