kielimuoto
kielimuoto
substantiivi
-
ajallisesti, paikallisesti ja käyttäjäryhmäkohtaisesti erottuva kielenkäytön muoto
Esimerkkejä kielimuoto sanan käytöstä:
Murteet ovat saman kielen piirissä toisistaan eroavia kielimuotoja.
Katso myös: dialekti, idiomi, rekonstruoida, sosiolekti
Liittyvät sanat: yleiskieli
Käännökset
Valitse kieli▼
afrikaansalbaniaarabiabulgariaenglantiespanjagaliciaHaitian Creolehepreahindihollantiiiriindonesiaislantiitaliajapanijiddiškatalaanikiinakoreakreikkakroatiakymrilatvialiettuamakedoniamalaijimaltanorjapersiaportugalipuolaranskaromaniaruotsisaksaserbiaslovakiasloveniaswahilitagalogtanskathaitsekkiturkkiukrainaunkarivalkovenäjävenäjävietnamviro
Riimisanakirja
kielimuoto rimmaa näiden kanssa:
nominaalimuoto, välimuoto, maskuliinimuoto, feminiinimuoto, esimuoto, sonaattimuoto, finiittimuoto, tautimuoto, passiivimuoto
Läheisiä sanoja
kielimaantiede, kielimakkara, kielimies, kielimuoto, kielimuuri, kielimäinen