karike

karike

substantiivi

  1. metsän puista pudonneiden neulasten, lehtien, käpyjen, kuoren ja muun sellaisen materiaalin muodosta kerros maanpinnalla, joka lahoaa vähitellen kangasturpeeksi ja mullaksi

Synonyymisanakirja

karike

  1. kantotuoli, poikue, pesue, roska, kuivike, roskata, poikia, pentue, runt.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Riimisanakirja

karike rimmaa näiden kanssa:

rike, virike, kuorike, pikkurike

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

karibu, karies, karikatyyri, karike, karikekerros, karikko

Ehdota määritelmää