intoilu

intoilu

substantiivi

  1. intoileminen

Katso myös: terveysintoilu, raivopäinen

Esimerkit

"Niistä ikäänkuin katosi entinen hilpeä, riemukas, vapaa intoilu, ja valoisan, yläilmoihin katsovan aatteellisuuden sijaan näytti pääsevän valtaan jokin huolestuneisuus, joka, katse maisiin asioihin luotuna, kohdistui ulkoapäin kasaantuviin taktiikka- ja taistelukysymyksiin."

"Muiden intoilu painosti hänen mieltään, ja vilkkaista poliittisista keskusteluista hän alkoi vetäytyä pois mennen mieluummin puutarhaan kitkemään."

Riimisanakirja

intoilu rimmaa näiden kanssa:

hentoilu, terveysintoilu, kuntoilu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

intohimottomuus, intoilija, intoilla, intoilu, intomieli, intomielinen

Ehdota määritelmää