runo

runo

substantiivi

  1. kirjallisuustiede suullinen tai kirjallinen teos, jossa kieltä käytetään esteettisesti ja usein runomittaa noudattaen

  2. musiikki yksiosainen kuvaileva sinfoninen sävelteos

  3. runous

  4. vanha runoi eli runonlaulaja, runomuotoisia loitsuja laulava tietäjä tai šamaani

Esimerkkejä runo sanan käytöstä:

suomalaisen runon tila

Sanan alkuperä

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi runa (taikalaulu). Englanniksi poem

Katso myös: elegia, sinfoninen, dityrambi, poljennollisesti, sielukkaasti

Liittyvät sanat: tainakka

Synonyymisanakirja

runo

  1. kirjallinen teos, kirjallinen työ, aakkosruno, Alkaioksen säkeistö, balladi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Slangisanakirja

  • Ritsa: runoilija Pentti Saaritsa

Sanonnat

"Tärkeää on aina taide, siitä elon polun kaide Siksi olkoon tämä runo rikkeetön kuin kanan muno Kalevi Korppi."

Riimisanakirja

runo rimmaa näiden kanssa:

pilkkaruno, tunnelmaruno, proosaruno, sotaruno, mieteruno, rooliruno, riimiruno, nimiruno, sankariruno

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

runnata, runnella, runnoa, runo, runoantologia, runoasu

Ehdota määritelmää